Blondit tietävät, että pitää osata nauraa itselleenkin, olla välillä hölmö eikä ottaa kaikkea niin vakavasti, jääkiekkoilija Saija Sirviö perustelee vanhan väittämän.
"Kyllä minulla ainakin on hauskaa", hän sanoo.
Suomen parhaaksi puolustajaksi tituleerattu Sirviö poikkeaa perinaisellisesta linjasta paitsi laji- myös ammatinvalinnaltaan. Tuleva diplomi-insinööri opiskeli kaksi vuotta elektroniikkaa yhtenä puolestakymmenestä naisesta 130:n miehen joukossa. Voimasuhteet tosin tasoittuivat, kun koulutusohjelma vaihtui viime syksynä.
Äijäporukoissa pärjää olemalla oma itsensä, hän sanoo. Asiaa ei ole tarvinnut edes erityisemmin pohtia.
"Sitäpaitsi olen ajatellut, että naisinsinöörinä oleminen voi olla etukin. Niitä ei ole kauheasti."
Päältä katsoen Sirviö on sen sijaan supernaisellista sorttia.
"Yritän osaltani tuoda naisellisuutta esille. Naiskiekkoilijan ei tarvitse olla miesmäinen", hän sanoo.
"Ulkonäöstä huolehtiminen on aina ollut tärkeä osa minua. Miksi nainen ei haluaisi näyttää naiselta?"
Naiskärppälaumassa puolustajan elämänkatsomus on jo "juttu".
"Kaikki tietävät, että Saija ei voi mennä hierojalle, kun on tuhlannut taas uusiin kenkiin", kenkäfriikki virnistää.
"Kun aloitin maajoukkueessa, ajattelin, että en ala muuttua miksikään. Sielläkin kysellään meikkivinkkejä."
Sirviö sanoo kulttuurin kuitenkin muuttuneen reippaasti 90-luvun alkupuolelta: nyt ripsiväriä kaivavat esiin muutkin, jos on valokuvaus tiedossa. Naiskiekkoilijan stereotyyppi hyvä jätkä on sitäpaitsi sekin aikansa elänyt, hän huomauttaa.
Sirviön mielestä miesten ja naisten jääkiekkoa ei kannata verrata toisiinsa.
"Sama juttu, jos vertaisi miesten ja naisten pikajuoksua. Fyysiset erot ovat liian isot", hän väittää.
"Naisten kiekko on hitaampitempoista, taitokiekko korostuu enemmän."
Toinen suuri ero on julkisuus. Sanotaan, että naisten kiekko nousee unohduksista neljän vuoden välein.
"Suhtautuminen naiskiekkoon on positiivista, mutta moni on ihmetellyt, pelataanko sitä täällä", Sirviö sanoo.
"Välillä ärsyttää kun tuntuu, että mieskiekkoilijoiden kaupassakäyntikin riittää jutun aiheeksi. Olympialaisten tuoma julkisuus auttaa tuomalla mukaan uusia kiinnostuneita."
Vertailun vuoksi: Yhdysvalloissa naiskiekkoilijoita on saman verran kuin Suomessa lisenssikiekkoilijoita yhteensä, noin 60 000. Kanadan täysammattilaisten maajoukkue on treenannut olympialaisiin vuoden verran asumalla yhdessä Calgaryssa. Vanhemmat naispelaajat ovat tähtiä, jotka vetävät omia kiekkokoulujaan sadoille tytöille.
"Suomessa se ei ole mahdollista ikinä", Sirviö sanoo.
Muutama suomalaisnainen on kiekkoillut USA:n yliopistosarjassa, mutta Sirviötä ilmansuunta ei kiehdo.
"Enemmän kiinnostaa esimerkiksi Sveitsi. Sielläkin on pelannut suomalaisia ammattilaisina", hän sanoo.
Sveitsin liigassa Luganon naiskiekko on valovuosia edellä muuta maata varakkaan omistajansa satsauksen ansiosta.
Vielä ylemmäksi
Sirviö sanoo pohtineensa lopettamista Torinon olympialaisten jälkeen. Mutta vain hetken.
"Suomen mestaruus on vielä voittamatta, ja kansainvälisellä tasolla voi menestyä paremmin. Olen kuitenkin niin nuori vielä", hän sanoo.
"Opiskelu on ainoa, mikä tässä stressaa. Tähän asti olen mennyt urheilun ehdoilla niin, että opintoviikkoja ei ole paljon kertynyt. Nyt niiden suorittamista ei voi enää kauheasti lykätä, on pakko keskittyä opiskeluun enemmän."