Ruotsin poliittinen päätöksenteko ajautui pattitilanteeseen pian syyskuun valtiopäivävaalien jälkeen. Keskiviikon tappiollinen budjettiäänestys ei jättänyt sosiaalidemokraattiselle pääministerille Stefan Löfvenille muuta mahdollisuutta kuin julistaa Ruotsiin harvinaiset uusintavaalit maaliskuuksi. Tapauksen ainutkertaisuutta kuvaa se, että uusintavaaleihin on Ruotsissa ajauduttu viimeksi vuonna 1958.
Löfvenin punavihreä hallitus törmäsi siihen tosiasiaan, ettei viime vaaleissa vaa’ankieliasemaan noussutta puolirasistista Ruotsidemokraatteja voi kohdella kuin ilmaa. Jos muut eivät suostu keskustelemaan Ruotsidemokraattien kanssa, niiden on kyettävä rikkomaan blokkirajat. Muussa tapauksessa on vaara, että maalisvaalit eivät muuta mitään.
Mielipidemittausten mukaan puolueiden kannatus Ruotsissa on jotakuinkin syyskuussa pidettyjen valtiopäivävaalien lukemissa. Tämä ennakoi uusintavaaleista tasaväkisiä.
Suurimmaksi ryhmittymäksi voi nousta yhtä lailla punavihreä blokki kuin porvariallianssikin. Samoin Ruotsidemokraatit saattaa näidenkin vaalien jälkeen saavuttaa vaa’ankieliaseman.
Vaaliasetelmiin tuo oman värinsä se, että entinen pääministeri ja maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Fredrik Reinfeldt on luopumassa puoluejohtajan paikasta syyskuun vaaleissa kärsityn tappion takia. Puolue joutuu aikaistamaan ylimääräisen puoluekokouksen pidettäväksi joulun alla, jotta uusi puheenjohtaja saadaan valituksi riittävän hyvissä ajoin ennen vaalikampanjan loppusuoraa.
Reinfeldtin todennäköisenä seuraajana pidetään Anna Kinberg Batraa. Hän on käynnistänyt johtajakampanjansa ja ehtinyt jo nostaa esille mahdollisuuden uudenlaisista blokkirajojen ylittävistä menettelytavoista.
Löfven yritti syksyn aikana saada tukea keskustalta ja kansanpuolueelta, mutta epäonnistui. Hän laski väärin, jos hän uskoi Ruotsidemokraattien jättävän käyttämättä mahdollisuuttaan nokittaa hallitusta.
Sosiaalidemokraateille hallituksen hajoaminen on poliittinen tappio, jonka vaikutusta uusien vaalien tulokseen on kuitenkin vaikea arvioida tässä vaiheessa, kun vaalikoneistoja ollaan vasta herättelemässä henkiin.
Joka tapauksessa hallituksensa kanssa kompuroineella Löfvenillä on kova paikka pitää sosiaalidemokraattien asemat edellisvaalien tasolla.
Sen paremmin vasemmalla kuin oikealla ei ole esitetty näkemyksiä Ruotsidemokraattien kohtelun muuttamisesta. Näillä näkymin puoluetta ei olla yritetäkään kesyttää hovikelpoiseksi, vaan siihen ei haluta koskea edes viiden metrin kepillä.
Ruotsidemokraatit vaikuttaa kuitenkin pelkällä olemassaolollaan poliittiseen kulttuuriin. Mikään ei viittaa siihen, että puolueen kannatus romahtaisi. Jos Ruotsidemokraatteja ei oteta mukanaan Ruotsin politiikasta käytäviin neuvotteluihin, muiden puolueiden on kyettävä ainakin uudenlaiseen yhteistyöhön keskenään.
Pääkirjoitus