Keskiviikko 6.7.2005. "Olipas tänään erikoinen, vaihteleva ja mielenkiintoinen päivä. Maistoin nimittäin pingviinin uutta kirsikkasuklaa-tuuttia. Hyvää oli... Vaikka ei uskois et kirsikka sopii suklaajäätelön kans... No jaa. Milläs tät tekstii nyt sais pidemmäks..."
Teksti on lainaus internetissä olevasta blogista, joiden kirjoittamisesta on tullut maailmalla muutamassa vuodessa villitys. Yhden määritelmän mukaan blogi on verkkopäiväkirja, jossa tekstejä julkaistaan säännöllisesti. Suomessa blogeista alettiin puhua laajemmin, kun tohtori Panu Rajala kertoi nettipäiväkirjoissaan suorasukaisia arvioitaan Linnan juhlien naisvieraista ja vähän muistakin naisista.
Useimmat suomalaisblogit ovat löysää jutustelua tavallisesta arjesta. Keskivertosuomalaisen elämässä riittää harvoin kohokohtia tai dramatiikkaa joka päivälle tai edes joka viikolle. Se näkyy blogeissa. Jos nämä nettipäiväkirjat säilyvät tulevien vuosisatojen kulttuuriantropologeille, ne ehkä kertovat olennaisia asioita 2000-luvun arjesta. Mutta voi kysyä, kuinka ison aineiston tutkijat jaksavat käydä nukahtamatta läpi.
Tästä syystä yllättävältä kuulostaa väite, että blogeista on tullut poliittiseen päätöksentekoon vaikuttava uusi merkittävä voima. Näin todetaan ainakin ranskalaisessa Compiègnen teknillisessä yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Sen tulosten mukaan poliitikkojen pitää oppia nostamaan katse myös perinteisten viestimien ulkopuolelle ja ottaa selvää, mistä blogeissa puhutaan.
Samanlaisia väitteitä on kuultu Suomestakin. "Blogeiksi kutsuttujen verkkopäiväkirjojen yleistyminen merkitsee tiedonvälityksen vallankumousta", yhteiskuntatieteiden tohtori Pertti Lappalainen kirjoittaa. Lappalaisen mukaan kommunikaatioaktivistit luovat verkossa vaihtoehtoisia julkisuuksia.
Ranskalaistutkimuksen mukaan blogit vaikuttivat kiistatta siihen, minkä kannan kansa otti EU:n perustuslakiin Ranskan toukokuisessa kansanäänestyksessä. Kun viestinten valtavirta kannatti perustuslakia, teemaan verkossa kantaa ottaneista blogin pitäjistä enemmistö vastusti sitä.
Tunnetuimmaksi vastustavaksi bloggaajaksi kohosi eteläranskalainen opettaja Etienne Chouard. Hänen sivuillaan kävi vilkkaimpina päivinä 30 000 ihmistä. Sivujen suosiota ei haitannut sekään, että niiden visuaalinen toteutus on täysin amatöörimäinen. Olennaisempaa oli asiasisältö.
Tutkimuksen vetäjän mukaan seuraava kiinnostava ajankohta arvioida blogien vaikutusta on Ranskan vuoden 2007 presidentinvaalit. Tällä hetkellä Ranskan nettiblogit ovat enemmistöltään vasemmistolaisten kirjoittajien areenoita, ja ainakin Compiègnen tutkijat olettavat vasemmiston saavan tästä selvää hyötyä myös 2007.
Suuret viestimet ympäri maailmaa ovat myös äkänneet blogihuuman ja yrittävät päästä vauhtiin mukaan. Viime aikoina oman väkensä nettipäiväkirjoja ovat julkaisseet esimerkiksi BBC, Business Week, Nature ja Aftonbladet.
Ilmiö on siinä mielessä kiintoisa, että se sotii perinteisen laatujournalismin perusoppia vastaan. Siihenhän on kuulunut karttaa minä-lähtöistä kirjoittelua. Toimittajan ei tämän koulukunnan mukaan pidä tuoda itseään esille jutuissaan. Ajat ja arvostukset näyttävät kuitenkin muuttuvan. Ja on niinkin, että julkista päiväkirjaa voi pitää usealla tavalla: viileän toteavasti maailmaa tarkastellen tai sielunsa tuntoja narsistisesti paisutellen.
Tätä nykyä nettiblogeja on maailmassa yhdysvaltalaisen Technorati-yrityksen mukaan noin 13 miljoonaa, ja lisää tulee kymmeniätuhansia joka päivä. Nuo määrät ovat blogien voima ja heikkous. Ylivoimainen enemmistö blogeista jää kirjoittajiensa itsetilityksiksi, joita lukevat ehkä lähisukulaiset ja ystävät.
Mutta jos pienikin osa blogeista nousee suosituiksi, niillä epäilemättä voidaan vaikuttaa mielipiteisiin. Monia esimerkkejä on jo siitäkin, että blogeja ei käytetä vain omien näkemysten ja ideoiden esittelemiseen, vaan myös muiden aatteiden ja henkilöiden mustamaalaamiseen.
Muhoksen Korivaaran koulun rehtori Ilkka Pöyry teki keväällä rikosilmoituksen jyväskyläläisen miehen pitämästä nettipäiväkirjasta, jossa tämä kommentoi muhoslaisen koulun tapahtumia ja rehtorin toimintaa. Tapaus havainnollisti peruseron pöytälaatikossa säilytettävän ja nettiin kirjoitettavan päiväkirjan välillä. Verkko-blogit ovat periaatteessa miljoonien lukijoiden tavoitettavissa. Ne ovat sähköisiä julkaisuja, joita koskee sama sananvapauslainsäädäntö kuin muitakin joukkoviestimiä.
Yhdysvaltalainen polkupyörän lukkoja valmistava yritys Ingersoll-Rand sai tuta blogien vallan viime vuonna. Se joutui tekemään noin kymmenen miljoonan dollarin kustannukset aiheuttaneen lukonvaihto-operaation sen jälkeen kun erään netti-blogin kautta levisi tieto, kuinka kryptoniittilukon saa helposti auki kuulakynällä. "Blogit muuttavat bisneksesi", tapausta yhtenä esimerkkinä käyttänyt Business Week -lehti otsikoi toukokuisessa kansijutussaan.
Mutta ylivoimainen enemmistö blogien sisällöstä tulee varmaan vastakin olemaan sellaista, ettei sillä maailmaa vavisuteta. Inhimillistä kyllä, mutta ei kovin sytyttävää:
"14.7.2005. Mitään erikoista ei ole töissä tapahtunut. Ei siis mitäääään! Olen istuskellut työhuoneeni lepotuolilla ja lukenut artikkeleita, siirtynyt tietokoneen ääreen toviksi ja kirjoittanut asioita muistiin ja jatkanut lukemista. Leppoisaa, mukavaa ja TYLSÄÄ."