Lordi Huttonin raportin julkistamisen jälkeen katseet Britanniassa kääntyvätkin yleisradioyhtiö BBC:n eikä pääministeri Tony Blairin suuntaan.
Maailmassa ei ole toista yleisradioyhtiötä, jolla olisi yhtä vankka maine kuin brittiläisellä BBC:llä. Käsitys siitä luotettavana lähteenä on ennen muuta perua toisen maailmansodan ajoilta, jolloin se kertoi maailmalle niin voitot kuin tappiot alistumatta puhtaaksi sotapropagandan välineeksi, kuten lähes kaikkialla muualla tapahtui.
BBC:n ulkomaanpalvelu oli vankassa maineessa myös kylmän sodan aikana, ja sen suomenkielisilläkin lähetyksillä oli kuulijansa. Viime vuosina yhtiöstä on muotoutunut maailmanlaajuinen television uutiskanava, jonka kanssa kilpailee lähinnä vain amerikkalainen CNN - mutta BBC pystyy paremmin tavoittamaan ei-amerikkalaisen yleisön.
Nyt yhtiö on yllättäen joutunut syvempään kriisiin kuin ehkä vuosikymmeniin. Sen hallintoneuvoston puheenjohtaja erosi keskiviikkona, pääjohtaja päätti lähteä torstaina, pääministeri vaatii anteeksipyyntöä ja keskustelu on ryöpsähtänyt yhtiön asemasta ja toimintatavoista.
Tämän kaiken aikaansaamiseen tarvittiin yksi varhaisaamun radiolähetys, jossa esitettiin väite, jota ei oltu kunnolla perusteltu. Eräs toimittaja kertoi omiin tietolähteisiinsä vedoten, että Britannian hallituksen julkistamia tietoja Irakin kyvystä iskeä joukkotuhoasein oli kaunisteltu.
Käynnistyi tapahtumaketju, jolla on tiettyjä yhtäläisyyksiä pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtaneeseen kohuun Suomessa. Molemmissa Irakin sota johti sisäpoliittiseen skandaaliin, joka horjutti maan pääministerin asemaa. Britanniassa lähdettiin tutkimaan aseasiantuntijan itsemurhaa, Suomessa salaisten papereiden vuotamista, mutta ytimenä molemmissa maissa oli sama kysymys: onko pääministeri itse tai hänen lähipiirinsä valehdellut?
Varsinaisilla asioilla on kuitenkin niin vähän yhteistä, ettei rinnastusta kannata vetää tämän pidemmälle. Lopputuloskin on tyystin erilainen.
Pääministeri Tony Blair saattoi saada lordi Huttonilta jopa niin puhtaat paperit, että niistä on jo haittaa. Ainakin osassa brittijulkisuutta nimittäin epäiltiin tehtyä selvitystä jo liiallisesta yksipuolisuudesta, jossa kaikki hallituksen toimet selitetään parhain päin ja jossa journalismin toimintaperiaatteita ei suostuta ymmärtämään.
Keskustelu aiheesta siis jatkuu, eikä lopullista sanaa ole vielä sanottu. Irakin sodan perusteet pysyvät väistämättä esillä, sillä sotaa perusteltiin Britanniassa joukkotuhoaseilla, eikä niitä Irakista ole löytynyt. Ei lordi Huttonin tehtävä ollut sodan syitä tutkiakaan, vaan yksittäistä tapahtumasarjaa. Silti Blairille keskiviikko oli pitkästä aikaa harvinainen helpotuksen päivä. Poliittisten johtopäätösten paikka olikin aivan muualla.
BBC:n ylimmällä johdolla ei varmasti ollut mitään suoraa tekemistä nyt tutkittujen tapahtumien kanssa. Silti siellä kannettiin vastuu heti ja liikoja selittelemättä, vaikka raportointia ei ole aivan aukotta voitu osoittaa vääräksi. Tämä oli nyt ainoa mahdollinen tapa puhdistaa mainetta epäilyistä, jotka liittyvät yhtiön toimintatapaan eli sen journalismin ytimeen. Sanomalehdistön eräänlainen keulakuva New York Times joutui myös puhdistautumaan ja tutkimaan toimintatapojaan, kun eräs sen toimittaja oli sepittänyt juttuja omasta päästään. Ehdoton luotettavuus on tiedotusvälineiden tärkeintä pääomaa.
BBC:n maine tuskin kärsi pysyvää kolausta. Ratkaisevampaa on, pystyykö yhtiö jatkossakin olemaan toimituksellisesti täysin riippumaton Britannian hallituksesta.