Britannian tulevissa parlamenttivaaleissa on seitsemän merkittävää puoluetta, mutta vain kahdella niistä on mahdollisuus nousta valtaan. Vaalin ratkaisijoita eivät kuitenkaan ole kahden suurimman puolueen - työväenpuolueen ja konservatiivien - kannattajat vaan pienempien puolueiden äänestäjät.
Nykyisen työväenpuolueen hallituksen odotetaan yleisesti uusivan mandaattinsa helposti, sillä mielipidemittauksissa se on pitänyt paikkansa suurimpana puolueena. London School of Economicsin politiikan professori Patrick Dunleavy pitää vaalitulosta kuitenkin vaikeasti ennustettavana.
"Britanniasta puhutaan aina kaksipuoluejärjestelmänä, mutta tämä ei enää ole sitä. Parlamenttivaalit ovat enemmistövaalit, mutta äänestäjien kannatus jakaantuu seitsemän puolueen kesken", Dunleavy sanoo.
Enemmistövaaleissa kunkin vaalipiirin ainoaksi edustajaksi nousee ehdokas, joka saa vaalipiirissään eniten ääniä.
Kullakin puolueella voi olla vain yksi ehdokas, mutta puolueiden lukumäärää ei ole vaaleissa rajattu.
"Käytännössä usein pienten puolueiden kannattajat äänestävät taktisesti eli he valitsevat isojen puolueiden edustajista sen, joka on vähiten epämiellyttävä", Dunleavy sanoo.
Kahdella edellisellä kerralla taktinen äänestäminen toimi työväenpuolueen eduksi, mutta Dunleavyn mukaan nyt näkyy merkkejä siitä, ettei työväenpuolue enää olisikaan toiseksi paras näiden äänestäjien mielestä.
"Kun äänestäjiltä kysytään, mitä puoluetta he voisivat äänestää ja mistä puolueesta he pitävät, useimpien puolueiden välillä ei ole juuri eroja."
Dunleavyn mukaan työväenpuolue on viimeisten parin vuoden aikana harjoittanut politiikkaa, jolla se on saattanut karkottaa sitä aikaisemmin taktisista syistä äänestäneitä liberaalidemokraattien kannattajia. Liberaalit ovat Britannian kolmanneksi suurin puolue.
"Liberaalit vastustavat yksiselitteisesti Irakin sotaa. Kysymys on tärkeä arviolta kymmenelle prosentille äänestäjistä. Työväenpuolue toi myös liberaalien vastustamat yliopistomaksut, jotka keventävät opiskelijan tai tämän vanhempien kukkaroa peräti 12 000 punnalla (18 000 euroa). Näin iso raha voi viedä paljon ääniä", Dunleavy sanoo.
"Lisäksi muut puolueet kosiskelevat aktiivisimmin äänestäviä eläkeläisiä paljon suuremmin lupauksin kuin hallitus."