Vuodesta 1997 Britanniaa johtanut pääministeri Tony Blair näytti työväenpuolueen puoluekokouksessa tällä viikolla poliitikolta, jolla loistava tulevaisuus alkaisi olla takana päin. Tämä ei silti vielä tee 51-vuotiaasta Blairista entistä pääministeriä.
Labourin johtoon 1994 tullut Blair uudisti puolueensa vanhakantaisen imagon opilla "kolmannesta tiestä", joka luovii kovan kapitalismin ja perinteisen hyvinvointivaltioajattelun välillä. Tämä toi Blairille kaksi ylivoimaista vaalivoittoa.
Britanniassa järjestetään parlamenttivaalit ensi vuonna, kenties toukokuussa. Työväenpuolue ei ole koskaan saavuttanut kolmea perättäistä vaalivoittoa. Blairilla on siihen yhä hyvät mahdollisuudet. Tämä ei johdu enää niinkään hänestä, vaan enemmänkin heikoista vastustajista ja enemmistövaalijärjestelmästä.
Loistavat puhujan lahjat ovat yhä tallella, mutta Blair ei pärjää niillä loputtomiin. Irakin sodasta on tullut käännekohta, minkä takia Blairia vankasti tukeneen kenttäväen luottamus on saanut pahan särön.
Blair myönsi Brightonin puoluekokouksessa, että todistusaineisto Irakin entisen johtajan Saddam Husseinin hallussa olleista joukkotuhoaseista osoittautui vääräksi. Blairin väite, että "koko kansainvälinen yhteisö" oli yhtä mieltä todistusaineistosta, oli kömpelö yritys jakaa omantunnon taakkaa. Hän esitti kiemuraisen anteeksipyynnön vääristä tiedoista, mutta ei Saddamin syrjäytyksestä.
Blair ei voinut mennä tämän pidemmälle kahdesta syystä. Tekemällä täyskäännöksen hän olisi vaarantanut paitsi oman myös ja ennen kaikkea presidentti George W. Bushin poliittisen tulevaisuuden, runsas kuukausi ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Yhdysvaltain ja Britannian erityissuhde olisi joutunut tunnustuksen myötä kovalle koetukselle.
Blairin ura on koetuksella muistakin syistä. Hän on luvannut järjestää kansanäänestyksen sekä Britannian liittymisestä euroalueeseen että EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Molemmat ovat riskialttiita hankkeita, joissa uhkaavista tappioista selviytymiseen tarvittaisiin vahva pääministeri. Onnistuminen molemmissa olisi EU:n kannalta tervetullutta.
Blairin niskaan hengittää valtiovarainministeri Gordon Brown. Blair ei voinut väistyä nyt, koska silloin työväenpuolue myöntäisi johtajuusongelman vaalien alla. Blair teki tyhjiksi epäilyjä vetäytymisestä vaalien jälkeen kesken kauden ilmoittamalla, että hän voittaessaan jatkaisi täyden vaalikauden. Jos tulisi tappio, paine väistyä kasvaisi nopeasti Blairia kohtaan.
paakirjoitus@kaleva.fi