Irak-kohu ei uhkaa Tony Blairin asemaa pääministerinä, mutta muuttaa hänen virkansa luonnetta. Blairin poliittinen asema on paljon entistä heikompi. Britannian pääministeri antoi torstaina yhden uransa parhaista taidonnäytteistä. Blair oli kuultavana lontoolaisessa tuomioistuimessa, ja tilaisuudesta saatujen kuvausten mukaan hänen esiintymisensä oli erittäin ammattitaitoista ja vakuuttavaa. Hän käytti juuri niitä kykyjä, jotka ovat nostaneet hänet ylivertaiseen asemaan tämänhetkisessä brittipolitiikassa.
Blair astui tuomioistuimesta ulos selitettyään kaiken parhain päin. Tuomarin, lordi Brian Huttonin johtopäätöksistä ei vielä ole tietoa, mutta Blairin asema pääministerinä ei näytä olevan niin sanotun Kelly-jupakan vuoksi uhattuna, ei ainakaan heti. Samaa ei voi sanoa hänen poliittisesta asemastaan.
Blair on tähän asti pystynyt vaikuttavalla urallaan antamaan itsestään nuorekkaan ja dynaamisen mielikuvan. Ajatuksillaan "kolmannesta tiestä" hän on profiloitunut yhdeksi Euroopan vasemmiston uudistajista ja nykyaikaistajista. Hän on ollut aloitteellinen EU:ssa ja ottanut päämääräkseen Britannian liittämisen eurovyöhykkeeseen. Mikään arvostelu ei ole näyttänyt häneen tarttuvan. Hän on väistänyt sen ilmiömäisellä taidolla.
Kaikki tämä on nyt mennyttä. Mielikuva Tony Blairista on muuttunut ilmeisen pysyvästi sekä Britanniassa että sen ulkopuolella. Hän on leimautunut Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin tahdottomaksi apulaiseksi, ja tuo leima on käymässä kalliiksi.
Britannian liittäminen Irakin vastaiseen sotaan Yhdysvaltain tärkeimpänä liittolaisena tapahtui Blairin määrätietoisella ohjauksella. Hän käytti siihen koko poliittisen pääomansa, jota oli paljon. Sodanvastainen mieliala oli Britanniassa vahva, mutta Blairin näkemys oli vielä vahvempi. Hän pani kaiken yhden kortin varaan, ja tuon uhkarohkean politiikan hintaa hän maksaa nyt. Mielipidekyselyjen mukaan selvä enemmistö briteistä pitää Blairia epäluotettavana.
Lontoossa jo pari viikkoa jatkuneet kuulustelut liittyvät aseasiantuntija David Kellyn itsemurhaan ja erääseen BBC:n radiouutiseen - yhteen ainoaan lähetykseen, joka ajettiin ulos kuudelta aamulla. Siinä väitettiin hallituksen peukaloineen tiedustelutietoja Irakin joukkotuhoaseista.
Koko jupakka on omituinen ja vaikeaselkoinen, mutta se on nähtävä vain jäävuoren huippuna. Siihen kärjistyvät kaikki epäilyt, jotka Irakin ja sen perusteisiin sotaan liittyvät. Joukkotuhoaseista ja väitetystä Irakin suuresta uhasta ei löydy mitään näyttöä, ja tilanne Irakissa muuttuu aina vain epäselvemmäksi. Nopean sotilaallisen voiton aikaan asiat näyttivät keväällä Blairin ja Bushin kannalta hyviltä. Nyt koko operaatio on muuttunut sotkuksi, josta ei ole kunnollista ulospääsytietä.
Blairille tämä kaikki on poliittista myrkkyä, joka lamaannuttaa hänen toimintaansa pitkään. Suosittu pääministeri voisi tehdä paljon epäröivän maansa ajamiseksi kohti euroa. Epäsuositulle pääministerille tehtävä on mahdoton.
Sen paremmin työväenpuolueessa kuin konservatiiveissa ei ainakaan toistaiseksi ole noussut ketään todellista haastajaa, eikä Blair ilmeisesti kompastu meneillään olevaan oikeudenkäyntiin. Mutta jotain Britanniassa on muuttunut, kun pääministeri joutuu tuomioistuimeen mennessään väistelemään mielenosoittajia, jotka syyttävät häntä valehtelijaksi. Blair saattoi hakea Irak-politiikallaan Britannialle uutta vaikutusvaltaista asemaa Yhdysvaltain vierellä, mutta hän ajoikin itsensä nurkkaan.