Britannian hallituksen tiistaina julkistama Irakia koskeva selonteko on merkittävämpi poliittisena linjanvalintana kuin uusien tietojen paljastajana. Selonteossa käydään läpi Irakin halua ja kykyä hankkia joukkotuhoaseita, mutta siitä puuttuvat varsinaiset uudet todisteet ja suorat näytöt Saddam Husseinin suunnitelmista. Ehkä hälyttävin tieto brittipaperissa on se, että Irak pystyisi aloittamaan hyökkäyksen kemiallisilla tai biologisilla aseilla vajaan tunnin valmisteluajalla.
Toisaalta tämäkin kyky Irakilla on ilmeisesti ollut jo pitkään. Tänä syksynä ei olekaan kyse siitä, että Irakin hirmuhallinnon perusluonne olisi äkkiä muuttunut, vaan siitä tehtävät poliittiset johtopäätökset ovat muuttuneet.
Pääministeri Tony Blair sanoo vakuuttuneensa siitä, että uhka on olemassa ja että se on vakava. Hänen mukaansa Saddam on edistynyt joukkotuhoaseiden kehittämisessä ja hänet on pysäytettävä.
Blair korostaa uuden YK-päätöslauselman tarpeellisuutta mutta asettuu tukemaan Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin linjaa, joka näyttää tähtäävän aseellisiin toimiin Irakissa. Poliittisena valintana tämä vahvistaa Lontoon ja Washingtonin välillä vallitsevaa erikoissidettä, jota maiden johdon erilainen ideologinen tausta ei näytä horjuttavan.
Saksassa liittokanslerina jatkava sosiaalidemokraattien Gerhard Schröder sanoutui ennen vaaleja selvästi irti Yhdysvaltain sotasuunnitelmista. Yhdysvalloissa Bushin entinen vastaehdokas, demokraattien Al Gore on juuri äsken moittinut Bushin hallintoa väärästä politiikasta Irakissa. Britannian työväenpuolueen johtajan odottaisi olevan aatteellisesti lähempänä näitä miehiä kuin oikeistolaista Bushia, mutta käytäntö osoittaa toista. Britannia ja Yhdysvallat sorvaavat yhdessä päätöslauselmaluonnosta YK:lle.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisissä kysymyksissä Britannia ei suinkaan toimi EU:n kautta, vaan kulkee tiiviisti yhtä jalkaa amerikkalaisten kanssa. Unionin tilanne on nyt se, että yhtenäistä Irak-linjaa on käytännössä mahdotonta enää muodostaa.
Selonteossa Britannia korostaa Irakin muodostamaa uhkaa Persianlahdelle ja lähialueille. Bush taas YK-puheessaan motivoi vastatoimia lähinnä sillä, että Irak voi välittää joukkotuhoaseita terroristien käsiin. Peliä pelataan joka tapauksessa jo korkeilla panoksilla ja riskit kasvavat. Mitä Saddam tekee biologisilla ja kemiallisilla aseillaan tilanteessa, jossa hän ymmärtää, että hänen kimppuunsa hyökätään joka tapauksessa?
paakirjoitus@kaleva.fi