Pääministeri Tony Blairin ilmoitus kansanäänestyksestä on Britannian sisäpolitiikkaa, joka heijastuu ikävästi koko Eurooppaan.
Vielä ei ole tietoa siitä, hyväksytäänkö luonnos EU:n uudeksi perustuslailliseksi sopimukseksi kesäkuun huippukokouksessa Brysselissä. Mahdollisuudet siihen näyttävät hyviltä. Nykyinen puheenjohtajamaa Irlanti on saanut paljon aikaan taustalla ja viime joulukuun mahalaskun jälkeen kiistakysymyksissä on edetty. Mutta varmuutta asiasta ei missään nimessä vielä ole.
Pääministeri Matti Vanhanen on ilmoittanut hallituksensa arvioivan kansanäänestyksen tarpeen Suomessa, kun sopimuksen sisältö on tiedossa. Tätä linjausta voisi muuallakin noudattaa. Vaikka sopimusluonnos on olemassa, periaatteessa kaikki tekstissä on auki niin kauan kuin jotain siinä on auki. Lisäksi vasta kesäkuussa nähdään, siirtyykö koko perustuslaki vielä hamaan tulevaisuuteen.
Muutamassa EU-maassa laki pakottaa viemään tämäntapaisen sopimuksen kansanäänestykseen joka tapauksessa. Muualla ei pitäisi olla mitään pakottavaa tarvetta puhua kansanäänestyksen puolesta juuri nyt. Siksi pääministeri Tony Blairin tiistainen ilmoitus hämmensi monia niin Britanniassa kuin sen ulkopuolellakin, vaikka sisäpoliittinen paine opposition suunnalta olikin kasvamassa.
Mahdollista euron käyttöönottoon liittyvää kansanäänestystä Britanniassa ei aiota kytkeä tähän yhteyteen. Ylipäätään ei vielä tiedetä, milloin koko äänestys pidettäisiin. Todennäköisintä on, että se järjestettäisiin vasta parlamenttivaalien jälkeen ensi vuonna. Perusedellytys silloinkin on, että Blair voittaa parlamenttivaalit ja että ne pidetään ensi vuonna.
Näyttää siltä, että Blair tahtoo tempullaan työntää Britannian EU-keskustelun kansanäänestyksen eikä parlamenttivaalien yhteyteen.
Britannian nykyisessä mielipideilmastossa EU-sopimuksen hyväksyminen kansanäänestyksessä olisi hyvin vaikeaa. Vedonlyöjät ovat jo luvanneet kuusinkertaisen voiton, jos kyllä-äänet saavat enemmistön. Blair pelaa kovaa poliittista uhkapeliä.
Blairin mukaan brittien on vihdoinkin tehtävä valinta, tahtovatko he maansa olevan Euroopan päätöksenteon keskiössä vai eivät. Blair aikoo kerätä työväenpuolueesta, liberaaleista ja konservatiivien EU-myönteisistä poliitikoista rintaman, jonka avulla hän yrittää taivuttaa britit hyväksymään mukaanmenon EU:n ytimiin.
Toinen mahdollisuus on, että Blair käyttää kansanäänestyskorttia painostuskeinona perustuslakineuvottelujen loppusuoralla. Mutta pääministerin äkkinäisen linjankäännöksen takana voi olla jotain muutakin.
Brittiläisen Independent -lehden mukaan Blair on tehnyt sopimuksen lehtikeisari Rupert Murdochin kanssa: tämän lehdet tukevat työväenpuoluetta vaaleissa, jos pääministeri lupaa kansanäänestyksen EU:sta. Jos näin on, kyseessä on hyvin kyyninen politiikka, jossa EU:n perustuslaki uhrataan Blairin oman selviytymistaistelun alttarille.
Nyt vaarana on, että Blair monistaa omat sisäpoliittiset vaikeutensa koko EU:n vaikeuksiksi. Blairin puhe kansanäänestyksestä voi nimittäin pakottaa eräät muutkin suuret maat järjestämään kansanäänestyksen. EU:n perustuslaki vaarantuu, jos mikä tahansa maa sen hylkää kansanäänestyksessä, ja ainakin britit tekevät sen ainakin tämän hetken näkymien mukaan, jos päätös viedään siellä kansan käsiin.
Kaikki tämä näyttää pikemminkin epätoivoisen kuin määrätietoisen poliitikon toiminnalta.