Britannian pääministeri Tony Blair teki niin kuin odotettiin ja haki kuningattarelta päätöksen maan parlamentin hajottamisesta ja uusista vaaleista. Vaalit pidetään toukokuun viidentenä päivänä.
Britannialla ei ole kirjoitettua perustuslakia, minkä vuoksi maan poliittinen järjestelmä pyörii vakiintuneiden historiallisten käytäntöjen mukaan. Niiden perusteella vaalien väli voisi olla viisikin vuotta. Blair kuitenkin arvioi, että tilanne kolmannen valtakauden saamiseksi työväenpuolueelle on nyt otollinen. Tämän hetken vallitseva arvio vaalin tuloksesta onkin, että Blair vie puolueensa kolmanteen peräkkäiseen voittoon. Se tekisi hänestä maan kaikkien aikojen menestyneimmän ja pisimpään hallinneen labour-pääministerin.
Niin Blair kuin konservatiivien johtaja Michael Howard ja liberaalidemokraattien Charles Kennedy aloittivat saman tien vaalikierroksensa. Vaikka Blair esiintyi voitonvarmasti, mielipidemittausten sanoma on juuri nyt osaksi ristiriitainen. Osa mittauksista näyttää työväenpuolueelle niukkaa johtoa konservatiiveihin nähden, osa päinvastaista tulosta. Kummankin puolueen kannatus liikkuu 35 prosentin tuntumassa. Suurempi yllätys kuitenkin olisi, jos maan pääministerin nimi olisi vaalien jälkeen Michael Howard.
Vaalituloksen ennakointia vaikeuttaa se, että maassa on käytössä enemmistövaalijärjestelmä. Alahuoneen edustajat valitaan 659 vaalipiiristä, joissa vain eniten ääniä saanut pääsee läpi. Järjestelmän häviäjiin kuuluu liberaalidemokraattinen puolue, jolle mielipidemittaukset nytkin antavat jopa yli 20 prosentin kannatuksen. Parlamentissa se on kuitenkin ollut pikkutekijä. Paljon on vaalien tuloksessa myös kiinni siitä, miten Blair ja Howard saavat puolueidensa kannattajat toukokuisena torstaina lähtemään uurnille.
Työväenpuolueen vaalivaltteihin kuuluu se, että maan talous on erinomaisessa kunnossa. Työttömyysluvut ja korot ovat matalalla. Brittien elämän sanotaan menevän nyt paremmin kuin koskaan ennen. Tämä vie hyvän vaaliaseen puolueen kahdelta päävastustajalta.
Blair on saanut parin vuoden ajan lokaa niskaansa Irakin sodan vuoksi. Se teema ei kuitenkaan ole vaalien pääkiistanaihe, koska tukensa sodalle ovat antaneet myös konservatiivit.
Vaalit ratkaisevaksi kysymykseksi saattaa lopulta nousta se, haluavatko kansalaiset kahdeksan vuoden jälkeen uuden kasvon maan johtoon. Julkisuuden lemmikkinä itsensä läpi lyönyt Blair on alkanut suurieleisyydessään kyllästyttää monia brittejä.
paakirjoitus@kaleva.fi