Britannian pääministerin ja työväenpuolueen johtajan Tony Blairin onneksi maan opposition rivit ovat pahasti sekaisin. Toinen perinteinen suurpuolue konservatiivit on pitkään ollut kuin eksyksissä, eikä sen nykyinen johtaja Iain Duncan Smith ole pystynyt nousemaan todelliseksi haastajaksi. Kaiken lisäksi konservatiivien johdossa on ollut henkilökiistoja, jotka heikentävät Duncan Smithin asemaa.
Opposition heikkoudesta huolimatta Blairin puolue menetti selvästi asemiaan torstaina päättyneissä paikallisvaaleissa. Työväenpuolue kärsi vaalitappioita kautta linjan, konservatiivit nousivat maan suurimmaksi puolueeksi, Britannian politiikan kolmas voima eli liberaalit sai historiallisen hyvän tuloksen ja kohosi työväenpuolueen rinnalle, ja äärioikeistolainen kansallispuoluekin meni eteenpäin.
Paikallisvaalit ovat aina eri asia kuin valtakunnallinen vaalikamppailu, mutta tämä tulos on selvä varoitus Blairille ja kertoo Britannian poliittisen ilmaston mahdollisesta muuttumisesta. Selitystä ilmiölle ei voi hakea juuri muualta kuin Irakin sodasta ja pääministerin asettumisesta näyttävästi amerikkalaisten rinnalle.
Vaikka sotatoimet ovat ohi voitollisesti ja pahimmat uhkakuvat jäivät toteutumatta, tyytymättömyys Blairia kohtaan näyttää jääneen elämään. Siitä kertoo konservatiivien ja liberaalien vahvistuminen. Työväenpuolueen tulos näissä vaaleissa oli kehnoin sitten vuoden 1979.
Voi olettaa, että Blairin asema olisi käymässä todella tukalaksi, jos oppositio pystyisi ratkaisemaan omat johtajuusongelmansa. Nyt hän on yhä valtiomiehenä kirkkaasti kaikkia muita brittipoliitikkoja edellä, mutta Irakin sodasta saattoi tulla hänen poliittisen uransa vedenjakaja.