Lontoo
"Vapaa vain Amerikan Eurooppa?". Näillä sanoin ilkkui eräs ranskalaispoliitikko brittipääministeri Tony Blairin liittoutumista ehdoitta Yhdysvaltain kanssa Irakia vastaan. Oliko de Gaulle siis aikoinaan oikeassa? Kenraalin mukaan "atlantismi" tulee aina estämään Britannian aidon liittolaisuuden manner-Euroopan kanssa.
Neljä viidesosaa Britannian kansasta vastustaa sotaretkeä Irakiin ilman YK:n valtakirjaa. Manner-Euroopan yleinen mielipide noudattelee samaa linjaa, tietysti maittain vaihdellen.
Tämä ei ole estänyt diplomaattisen rotkon aukeamista Euroopan unionin päämaiden johtajien välille.
Britannian Tony Blair ja Italian ja Espanjan pääministerit julkaisivat torstaina kirjeen, jossa särötöntä liittoutumista Yhdysvaltain kanssa kutsutaan "meidän vapauksiemme takeeksi". Muina allekirjoittajina olivat Tanskan ja Portugalin johtajat seka ensi vuonna unioniin liittyvien Puolan, Tsekin ja Unkarin johtajat.
Blair ei vaivautunut edes kysymään Ranskalta tai Saksalta, unionin nykyiseksi valtaytimeksi kuvatuilta mailta, kiinnostaisiko kirje niitä. Tämä vahvistaa Brysselistä kantautuvan byrokraattien kitinän: ainakaan toistaiseksi ei Euroopan unionilla ole yhteistä ulkopolitiikkaa eikä se pysty puhumaan maailman foorumeilla yhteisellä, vahvalla äänellä.
Koko kirjeriita paljastaa toisenkin piirteen EU:n tulevista poliittisista rintamalinjoista. Kun Ranska ja Saksa edustavat USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeldin loukkaukseksi tarkoitetun sanoin "vanhaa Eurooppaa", Blairin Britannia kiirehtii nyt asettautumaan Yhdysvaltoja ihailevan "uuden Euroopan" ytimeen. Unioni laajentuu ensi vuonna entisiin kommunistimaihin, jotka ovat kaantyneet uskomaan jenkkijohtoiseen kovaan kapitalismiin. Sekään ei liene sattumaa, etta nuo brittien liittolaiset - Puola, Tsekki ja Unkari -liittyivät Natoon ensimmäisinä Euroopan entisinä kommunistimaina.
Jos etenkään Ranska ei luota Britanniaan, ei Britanniakaan luota Ranskaan. Monet poliitikot ja kommentaattorit pitävät Ranskaa sangen pätevänä poliittisena takinkääntäjänä. Heidän mukaansa Ranska tulee mahdollisessa YK:n turvallisuusneuvoston äänestyksessä kannattamaan sotaa Irakia vastaan - Yhdysvaltain rinnalla.
Monet uskovat myös, että lopulta Ranska haluaa varmistaa osuutensa Saddamin-jälkeisen Irakin öljyapajiin. Siinä maa on jo hyvissä asemissa. Ranska on tehnyt venäläisten ja kiinalaisten öljy-yhtiöiden tavoin kovasti töitä taatakseen ensioikeudet länsi-Irakin uusien öljykenttien porauksiin.