erkki.hujanen@kaleva.fi
Eräs tuttu mies tapaa aloittaa keskustelun kysymyksellä "Hyvinkö vain mennee?". Vastausta pitää miettiä puolitoista sekuntia ja vilkaista hymyilevää kaveria silmiin, eikä sen jälkeen tule mieleen aloittaa valitusvirttä.
Tuttu mies on onnistunut suomentamaan omaperäisen avauksen jutusteluun eli small talkiin. Tekokohtelias "Mitä kuuluu?" kuulostaa hänen tapaamisrituaalinsa rinnalla sanahelinältä. Mies elää ja voi hyvin iloisella asenteellaan.
Hyvinkö siis vain mennee? Tällä viikolla kuultiin, että ainakin hyvään suuntaan kuljetaan. Tilastokeskus julkaisi uuden bruttokansantuotteen BKT:n. Pahin romahdus ohitettiin ja kansantalous kasvaa, toki vain hitaasti.
BKT mittaa tavaroiden ja palvelujen tuotannon laajuutta rahassa. BKT korostaa teollisuustuotannon merkitystä kansakunnan hyvinvoinnissa. Yritysten kehitys näkyy usein hämärästi ihmisen arjessa - tai sitten se iskee rankimman kautta esimerkiksi työttömyytenä.
Maailmalla kehitellään BKT:n tilalle vaihtoehtoisia mittareita, jotka piirtäisivät tarkemman kuvan arkielämän hyvinvoinnista. Suomen Tilastokeskus laski ensimmäisen kerran viime vuonna Suomelle GPI-luvun (Genuine Progress Indicator). Tuoreiden GPI-lukujen eteen tehdään taas töitä.
Yhdysvalloissa kehitetty "edistysmittari" perustuu BKT:hen, mutta GPI-lukuun lasketaan tuotannon lisäksi elämänlaatua heikentäviä tai vahvistavia tekijöitä. Lukuun sisältyvät esimerkiksi rikollisuus, onnettomuudet, avioerot, luontoa ja ihmistä vahingoittavat saasteet tai myönteisesti muun muassa vanhusten toimiva hoito ja yhteisöllinen vapaaehtoistyö.
GPI pyrkii siis mittaamaan onnellisuutta, josta BKT ei välttämättä kerro mitään.
GPI:llä tarkastellaan erityisesti tulojen jakautumista. Mitä tasaisemmat tuloerot ovat, sitä korkeammalle GPI nousee. Yhdysvalloissa GPI kaksinkertaistui 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin, mutta kääntyi sitten laskuun, vaikka BKT on siellä noussut.
Onnellisuus oli Suomessa GPI:n mukaan korkeimmillaan 1989. Talouskasvu ei enää sen jälkeen ole lisännyt ihmisten kokemaa hyvinvointia, vaan päinvastoin. Laskelmat osoittavat, että suomalaisten hyvinvointia laskevat eniten kasvavat tuloerot.
Suomalaisten tulot repesivät kahteen suuntaan 1990-luvulla. Yhteiskuntapolitiikan tutkijat osoittavat köyhien köyhtymisen ja rikkaiden rikastumisen muistakin teollisuusmaista. Samalla huomautetaan, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä enemmän ihmiset luottavat tulevaisuuteensa, hallitsevat elämäänsä ja tuntevat kasvavansa ihmisinä. Voivat siis hyvin.
Talouden erikoissanomalehden Financial Timesin kirjakriitikot valitsivat äskettäin yhdeksi vuoden 2009 parhaaksi kirjaksi A Good Childhood eli hyvää lapsuutta käsittelevän teoksen (tekijöinä Richard Layard ja Judy Dunn). Kirjan mukaan englantilaiset lapset voivat tavaran ja terveyden puolesta paremmin kuin koskaan aikaisemmin, mutta ne eivät ole muuttaneet heitä kuitenkaan onnellisiksi.
Miksi? Talouden sekä psykiatrian alan asiantuntijakirjoittajat väittävät, että tyytymättömyys ja lasten häiriöt johtuvat eniten ylenmääräisestä yksilöllisyydestä ja kohtuuttomasta itsekkyydestä.
Herää kysymys, pitäisikö valtion elvyttää teiden ja tehtaiden ohella ihmisen kasvua. Sijoittaa rahaa esimerkiksi päiväkotien ja koulujen kasvatustyöhön. Kasvattaa henkistä, yhteisöllistä ja sosiaalista pääomaa. Että voisi vastata aidosti, että hyvin vain mennee.