Se oli 1960-luvun puoliväliä, kun sain ensimmäisen LP-levyni. Muistan levyn nimenkin, mutta se ei ole niin olennaista kuin se, että levyn hinta oli 24 markkaa. Korkeudellaan se suoraan sanoen kauhistutti sukulaisiani, jotka tämän aarteen minulle lahjaksi ostivat. Eikä ihme, sillä rahanarvon muuntotaulukon mukaan hinta vastaa nykyisin lähes 36 euroa.
Tämä episodi tuli mieleeni, kun lueskelin uutista, jonka mukaan äänitemyynti laski Suomessa viime vuoden aikana 16,6 prosenttia edellisvuoteen verrattuna ja että lasku oli jyrkempi kuin moneen vuoteen. Uutisen myönteisin puoli taisi olla se, että myydyistä äänitteistä peräti 60 prosenttia edusti kotimaista tuotantoa.
Kymmenen vuotta sitten äänitteiden kokonaismyynti oli Suomessa 9,5 miljoonaa kappaletta, viime vuonna kokonaismyynti oli noin 4,9 miljoonaa, kun CD:t ja CD-singlet lasketaan yhteen. Tosin musiikki- DVD:t pitäisi ainakin minun mielestäni laskea kokonaismyyntiin mukaan.
Samaan aikaan monet ovat valmiita väittämään, että aika on ajanut ohi tallenteiden. Nykynuorille riittää, että he lataavat kappaleen bittivirran soittimeensa, kuuntelevat sitä aikansa ja korvaavat sen myöhemmin uudemmalla suosikkikappaleella.
Siitä huolimatta, että pop-kulttuuri on mitä suurimmassa määrin ollut kertakäyttökulttuuria siinä mielessä, että jokainen vuosi ja vuosikymmen on tuonut omat idolinsa ja suosikkityylinsä, nostaa nykytekniikan mahdollistama musiikin lataus tämän ilmiön eräänlaiseen huippunsa.
Käytännössä kuuntelija ei oikeastaan omista mitään muuta kuin bittivirran, nollia ja ykkösiä sekä niiden soivassa muodossa olevat ääniaallot. Ladataan, kuunnellaan, kyllästytään, hävitetään, korvataan uudella. Mitään kiinteää ei omisteta ja siksi kai monien mielestä musiikki olisikin saatava ilmaiseksi.
Suurimmaksi syyksi alan laskevaan myyntiin Ääni-ja kuvatallennetuottajat nimeävätkin juuri nettipiratismin, jos kohta laillisten musiikkilatausten määrän kasvua samalla kiitellään.
Mutta muitakin syitä varmaan on, ja yksi suurimmista on levy-yhtiöiden hintapolitiikka. Musiikkimaailmaa pitkään seuranneena tiedän toki, että menetyslevyjen tuotoilla katetaan hutien kustannukset, mutta silti nykyinen 20 euron keskihintataso uusissa levyissä on mielestäni yksi syy alan heikkoon kehitykseen.
Ja taas päästään nettiin. Kun uusimmat menestyslevyt voi tilata vaikka kuinka monelta nettifirmalta kotiin tuotuna jopa alle 10 euron hintaan, on varmaa, että tuhoton määrä äänitteitä tulee nykyisin Suomeen ohi Ääni- ja kuvatallennetuottajien virallisten tilastojen. Eli äänitteitä myydään Suomeen taatusti enemmän kuin virallisissa tilastoissa sanotaan.
Tilanne selvittää osin kotimaisen tuotannon suurta määrää Suomen myynnistä. Sitä kun on kansainvälisesti menestyneimpiä yhtyeitämme lukuunottamatta vaikeampi saada ulkomailta kohtuuhintaan ja lisäksi kotimaisen iskelmän asema on edelleen vahva.
Jos neuvoja kaivataan, niin esitän, että ala ryhtyy toimiin yleisen hintatason laskemiseksi. Jos 10 euron hintaan myydään levyjä kaksinkertainen määrä 20 euroon nähden, niin lopputuloksen luulisi levy-yhtiön ja artistin kannalta olevan jotakuinkin saman.
Muistaakseni alan häiriköksikin nimetty Erkki Puumalainen on tätä yksinkertaista totuutta yrittänyt jankuttaa jo vuosia, ilman sen suurempaa menestystä. Mutta nettitodellisuudelta ja sen jo nyt tarjoamalta hintatasolta tuskin voidaan sulkea silmiä kovin pitkäksi aikaa, tai vaihtoehdoksi jää jatkossakin vain koko ajan laskevien alan myyntilukujen sivusta seuraaminen.
***
Jos arvostat vapauttasi, älä pyri kuuluisaksi. Mikään ei nimittäin vie vapauttasi niin tehokkaasti. Ja mitä kuuluisampi olet, sitä vähemmän vapaa. Esimerkkejä löytyy päivittäin mediasta.