Olemme nyt edenneet seitsemisen tuntia L Aber-Ildutista. Lokikirjan pito jatkuu, koska Juuso aikoi viritellä satelliittipuhelimen datalähetyksen kuntoon. Toivottavasti jutut saadaan julki.
Lähdöstä tähän saakka on ollut hyvin heikkotuulista, ajoittain tyventä ja sumuista. Sataman ulkopuolella oli paljon paikallisia uistelemassa veneistään. Näimme jo toisen kerran reissun aikana isohkon kalan, jonka selkäevä pisti ylös veden pinnasta. Arvelimme, että se voisi olla jonkin sortin hai.
Kun etenimme rannikon tuntumassa olevien saarten väliin, jouduimme kovimpaan vuorovesivirtaukseen koko matkan aikana. Virta oli ajoittain yli kuusi solmua meitä vastaan. Tiedämme virtauksen nopeuden kun vertaamme vedestä vauhtia mittaavan lokin ja satelliittipaikantimen näyttöjä. Vesi suorastaan kiehui veneen ympärillä ja siinä oli voimakkaita pyörteitä. Parin mailin mittaisen salmen läpi menimme ajoittain vain noin yhden solmun todellisella vahdilla. Nyt olemme jo reilusti avomerellä eivätkä vuorovedet juuri tänne tunnu..
Tästä reittimme kulkee reilusti länteen. Biskajan ylitys täytyy nimittäin tehdä syvien vesien kautta Euroopan mannerlaatan ulkopuolelta.
Siellä vettä on yli neljä kilometriä ja jos tuulet yltyvät aallokko on helpompaa kuin mannerlaatan päällä, jossa alle satametriseen veteen tullessaan valtameren aalto lyhenee ja jyrkkenee. Jo nyt tosin mainingin pituus on aivan toista luokkaa kuin kanaalissa tai varsinkin Pohjanmerellä. Aaltojen pituus on ehkä satakunta metriä, Syvillä vesillä se lienee jopa kolmisensataa metriä.
Horisontissa edellämme menee katamariinipurjevene. Ilmeisesti yli Biskajan menossa sekin.
