Viime yönä Biskaja näytti meille sittenkin kuuluisaa luonnettaan.
Illan mittaan tuuli yltyi 15 metriin sekunnissa. Tällä kertaa se oli myötäistä, joten meno ei ollut niin märkää kuin aikaisemmin. Sen sijaan myötäinen kova merenkäynti teetti ruorivuorolaisella töitä.
Aamuyöstä meille aiheutti vipinää blackout, eli veneen sähköjen täydellinen häipyminen.
Ongelma syntyi, kun konetta alettiin käynnistää akkujen lataamista varten. Paitsi että kone ei käynnistynyt, koko vene pimeni. Se tarkoitti, ettei meillä ollut pimeässä ja kovassa merenkäynnissä kulkuvaloja, tutkaa, eikä suunnistuslaitteita, tietenkään kompassia lukuun ottamatta.
Koko miehistö oli pian täydessä touhussa ja pikaisen työnjaon jälkeen yksi meistä näytti varoitusvaloja lähellä liikkuville laivoille, yksi ohjasi, yksi valaisi taskulampulla ohjaajalle maston päässä olevaa windexiä, joka näyttää tuulen suuntaa ja loput keskittyivät selvittämään vikaa.
Pikavauhtia ns. liiteri, eli istuintilassa oleva tavaravarasto tyhjennettiin, ja Tumppi pääsi liiterin perillä oleville akuille sekä sähkölaitteisiin. Selvisimme säikähdyksellä, vika tuli kuntoon, kone saatiin käyntiin ja matka jatkui. Tumpin kaltainen tekniikkaihme pitäisi olla joka veneessä.
Nyt kello on iltakahdeksan ja tuuli edelleen reippaanpuoleinen ja myötäinen hyvä purjehdustuuli. Sää on muutenkin hieno ja pitkästä aikaa merellä on myös lämmin.
Tähän astihan olemme olleet kannella ensi päiviä lukuun ottamatta koko ajan tukevasti villaiseen ja veneilyhaalareihin puettuina.
Delfiinihälytys saatiin myös hetki sitten. Parvi hyppeli hetken veneen vierellä, me kuvasimme ja videoimme. Heitimme niille leipää, mutta emme saaneet selvää, kelpasiko.
Vielä vuorokausi ja olemme Vigossa. Ensi yönä taivas saattaisi olla selkeä.
