Pyhä Birgitta (1303-1373) oli rouva Birgitta Gudmarsson, ylpeä, toimelias ja yhteiskunnallisesti valveutunut ruotsalaisnainen, vaikutusvaltaisesta kodista ja vaikutusvaltaisen miehen vaimo. Hän näki ilmestyksiä, joissa Ristiinnautittu Jeesus ja Neitsyt Maria puhuivat hänen kauttaan.
Birgitta kirjoitti sanomat muistiin latinaksi. Tekstit kuvaavat kuitenkin maallista elämää, niissä kritisoidaan kirkon rappiota, kirkonmiehiä ja häikäilemättömiä hallitsijoita. Kansan parissa Birgitta auttoi köyhiä ja paransi sairaita, teki ihmeitä.
Naisena olemisesta Birgitta kirjoitti: "Voidakseen olla Maria, naisen tulee ensin olla Martta."
Birgitta neuvoi Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoikaa rauhaan - mutta myös epäonniseen sotaan Novgorodiin. Turun piispa Hemminki vei Birgitan kirjeen paaville Avignoniin: Euroopan sota tulee lopettaa ja paavin palata Roomaan. Leskeksi jäätyään Birgitta halusi perustaa naisluostarin, joka on avoin myös miehille, ja hän pyysi paavia vahvistamaan sille säännöt.
Birgitta asui Roomassa 1349 lähtien. Hän kuului mahtiperheiden ja kardinaalien lähipiiriin, esitti teräviä poliittisia mielipiteitä ja kirjoitti ohjekirjeitä paaville ja Euroopan hallitsijoille. Roomaa hän kuvasi: "Kaikki kymmenen käskyä ovat supistuneet yhteen: Rahat tänne."
Vaikutusvaltaista, 1300-luvulla koko Euroopan tuntemaa Birgittaa pidettiin jo hänen eläessään pyhimyksenä. Birgitan kuoleman jälkeen kerättiin tietoja hänen tekemistä ihmeistä Suomessakin Pohjanmaata myöten. Rooman kirkko julisti Birgitan pyhimykseksi 1391.
Tytär perusti luostareita
Birgitan tytär Katariina johti äitinsä jälkeen Ruotsin Vadstenan linnan muuttamista luostariksi ja lisärakennustöitä. Kun luostari vihittiin 1384, oli myös Katarina jo kuollut.
Vadstenan birgittalaisluostarista muodostui 1400-luvulla merkittävä pohjoismainen kulttuurikeskus. Sen sisarluostareja perustettiin useita, muun muassa Naantaliin 1438.
Pyhän Birgitan haudasta Vadstenan luostarissa tuli keskiajalla suomalaistenkin suosima pyhiinvaelluskohde. Sanotaan, että saattoi tunnustaa syntinsä suomea puhuvalle papille.
Etenkin Lyypekissä Pohjois-Saksassa tehtiin keskiajalla puisia pyhimysveistoksia sekä alttarikaappeja maalauksineen Itämeren maiden kirkkojen ja luostareiden kasvaviin tarpeisiin.
Taide ja pyhimykset olivat apuna kansan käännytystyössä kristinuskoon. Pyhää Birgittaa esittäviä veistoksia ja maalauksia on säilynyt Suomessa Varsinais-Suomen ja Hämeen kirkoissa.
Mutta Birgitta-kultti nousi rannikkoa myöten pohjoiseenkin. Saloisten kirkossa Raahessa on alttarikaappi, jonka oven sisäpuolen maalauksessa Pyhä Birgitta on muiden pyhien, Marian äiti Pyhän Annan, Suomen suojeluspyhimys piispa Henrikin ja Ruotsin suojeluspyhimys Pyhän Erikin seurassa. Alttarikaappi ei tuhoutunut Saloisten vanhan kirkon palossa, koska se oli Museovirastossa. Kirkossa on myös puuveistos Pyhästä Birgitasta 1400-luvun lopusta.
Hailuodon palaneen kirkon veistosten joukossa oli Pyhää Birgittaa esittävä puuveistos, joka pelastettiin tulipalossa kuten muutkin veistokset. Se on nähtävissä nykyisen kirkon eteisaulan vitriinissä.
Pyhä Birgitta esitetään taiteessa aina pää ja kaula liinalla peitettynä. Olihan hän nainut nainen. Kädessään hänellä on kirja tai kirjakäärö ja kirjoitusvälineet. Nämä osoittavat, että oppinut Birgitta kirjoitti itse ilmestyksensä ja kirjeensä.
Birgitan pyhiinvaellusmatkallaan Jerusalemissa kokema ja tallentama ilmestys Jeesuksen syntymästä on antanut aiheen monelle keskiajan taiteilijalle. Ilmestyksessä Neitsyt Maria polvistui lattialle ja Jeesus-lapsi ilmestyi kuin ihmeenä hänen eteensä.
Kansan leppäpirkko
Suomalaisessa kansanperinteessä leppäkerttu on Jumalan ja ihmisten välinen sanansaattaja. Birgitta-kultin myötä Pyhä Birgitta, rohkea kirjeiden lähettäjä, koettiin läheiseksi ja turvalliseksi sanansaattajaksi. Leppäkerttu sai Birgitan nimen: leppäpirkko, leppäpirjo, pistepirkko, jota lennätettiin matkalle toivelorujen saattamana.
Pyhän Birgitan itsetietoisuus ja itsepäisyys on sekin säilynyt kansanperinteessä. Kiukkuinen lapsi on äkäpirkko ja ikivanha leikkikalu, pörrä eli villikissa on nimeltään myös pörräpirkko.