Laukaalainen maanviljelijä Erkki Kalmari on esitellyt lehmän lannasta jalostetun biokaasun voimalla kulkevaa henkilöautoaan eri puolilla Suomea kohta kolme vuotta. Mittariin on kertynyt 85 000 kilometriä. Auto kulkee kuin mikä tahansa henkilöauto. Ellei biokaasua ole saatavilla, polttoaineeksi kelpaa tavallinen bensa.
Kalmaria voi luonnehtia alansa pioneeriksi, edelläkävijäksi. Toista lannalla kulkevaa autoa Suomessa ei ole - vielä. Laukaalaisviljelijän kokemukset ovat kuitenkin rohkaisevia. Öljyn loppua odotellessa ja öljypohjaisten polttoaineiden hintojen jatkuvasti noustessa luulisi vaihtoehtoisten energiamuotojen alkavan pikku hiljaa kiinnostaa.
Ei tarvita kummoisiakaan ennustajan lahjoja, jos povaa tilanteen muuttuvan lähimmän kymmenen vuoden aikana melkoisesti. Monen sortin biopolttoaineet tekevät tuloaan. Muutokseen pakottaa jo yksin Euroopan unioni. Taustalla ympäristötekijät. Uusiutuvista energialähteistä valmistettujen polttoaineiden avulla kun kyetään ratkaiseman monta ympäristöön liittyvää pulmaa samalla kertaa.
EUon jo pariin otteeseen nuhdellut Suomea siitä, kuinka hitaasti meillä edetään uusituvista luonnonvaroista peräisin olevien polttoaineiden käyttöönotossa. Mikä häpeä maalle, joka ympäristöasioissa haluaa esiintyä jonkinlaisena mallinukkena. Luulisi, että meillä on kykyä kulkea uusiutuvien polttoaineiden tiellä vaikka kehityksen kärkijoukossa. Mutta ei.
Naapurimaa Ruotsi sen sijaan juoksee biopolttoaineiden kehittelyssä kaukana meidän edellämme. Ruotsi yhdessä Saksan kanssa on näissä asioissa johtavia maita Euroopassa. Suomi puolestaan laahustaa häntäpään joukoissa. Lähes saasteettomina biopolttoaineet koetaan suurena mahdollisuutena nopeasti teollistuvissa Aasian maissa, kuten Kiinassa ja Intiassa. Ne nähdään ensimmäisiksi todellisiksi vaihtoehdoiksi öljyyn perustuvalle energiataloudelle.
On aika kummallista, että olemme jättäytyneet biopolttoaineiden käyttöönotossa peräpään valvojiksi. Kauppa- ja teollisuusministeriökin heräsi vasta viime viikolla ja perusti työryhmän selittämään, miten biopolttoaineiden käyttö voitaisiin nostaa EU:n edellyttämälle tasolle.
Öljyn ylivaltaa meillä on pönkitetty monin keinoin. Vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön laajentumista jarrutettiin veropolitiikalla pitkään. Vuoteen 2004 saakka biokaasulla käyvistä autoista joutui pulittamaan parikymmenkertaisen dieselveron. Ei enää. Mutta edelleenkin niiltä vaaditaan tiukempia päästörajoituksia kuin muilta kulkupeleiltä.
Tiukat päästörajoitukset ovat tietysti tervetulleita, mutta vähintäänkin tasapuolisuuden vuoksi ne tulisi ulottaa kaikille samanlaisina. Tai että ei rangaistaisi ainakaan niitä kulkuvälineitä, jotka käyttävät ympäristölle lempeämpää polttoainetta.
Erkki Kalmarin kiinnostus biokaasua kohtaan heräsi varsin yksinkertaisesta syystä. Hänen isännöimänsä maatilan karjan lannalle piti keksiä jotain käyttöä, koska peltoa ei ollut niin laajalti, että lanta oltaisiin voitu levittää sinne.
Samalla ratkaistiin lannan hajuhaitat; prosessissa lähes kaikki taudinaiheuttajabakteerit kuolevat ja hajut häviävät. Tämä ei ole merkityksetön seikka, sillä karjatilojen kasvaessa hajuhaitat ovat paikoitellen kasvaneet merkittäviksi ja aiheuttavat turhaa kireyttä naapurien välille.
Monella maatilalla pohditaan parhaillaan myös, mitä tehdä, kun perinteinen viljely ei enää lyö leiville. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty erilaisten energiakasvien viljelyä ja jalostusta biopolttoaineeksi. Laskelmien mukaan hehtaarin viljelmästä irtoaisi polttoainetta autolle vuodeksi pariksi. Kun sen muuttaa rahaksi, luulisi tämän herättävän suurempaakin kiinnostusta.