Hallitus on vihdoin herännyt selvittämään Mauri Pekkarisen johdolla liikenteen biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä. Vasta julkinen paine pakotti tarttumaan asiaan, josta EU on kahdesti huomauttanut.
Öljyn hinta on nousussa. Maailman hyödynnettävissä olevat öljyvarat ovat loppumassa muutamien vuosikymmenten päästä. Taloudellinen ja sen myötä poliittinen riippuvuus maailman öljyntuottajista kasvaa tulevaisuudessa vääjäämättä. Hallitukset ovat näihin asti eläneet niin kuin näillä kehitysilmiöillä ei olisi paljonkaan liittymäkohtia suomalaisten elämään, erityisesti liikenteeseen.
Näin voi päätellä siitä, että moniaalla muualla vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden kokeilu ja jopa käyttö ovat jo pitkällä. Suomessa asiassa ei ole otettu käytännössä askeltakaan eteenpäin. Ruotsissa biopolttoaineilla kulkevia autoja on jo paljon puhumattakaan esimerkiksi Brasiliasta, jossa noin kolmannes autoista kulkee sokerista valmistetulla etanolilla. Meillä biopolttoaineiden pioneereja ovat olleet muutamat uskaliaat kokeilijat ja keksijät samaan aikaan kun valtio on ollut asiassa käytännössä toimeton.
Hallituksen kovakorvaisuudesta kertoo, ettei Suomi näihin asti ole osoittanut kiinnostusta saavuttaa asiassa EU:n tavoitetta, jonka mukaan tämän vuoden lopussa tieliikenteen polttoaineista kaksi prosenttia olisi biodieseliä, bioetanolia tai biokaasua. EU:n komissio on joutunut antamaan Suomelle asiassa jo kaksi huomautusta. Vuonna 2010 EU:n tavoitteen mukaan biopolttoaineiden osuuden pitäisi olla jo 5,75 prosenttia.
Äkkiseltään yllättävää EU:n ohjeistuksen vähättelyä näyttää selittävän karu finanssipolitiikka: biopolttoaineiden käytön kasvua ei ole haluttu tukea verohelpotuksin, koska se veisi valtiolta melkoisesti verotuloja. Tällainen veroetu on biopolttoaineille annettu muun muassa Ruotsissa ja Saksassa. Sinänsä kiitettävää on, että raadolliset syyt nihkeydelle tunnustetaan valtiovarainministeriössä.
Ilmeisesti Suomen tylyn linjan julkinen hämmästely ja EU:n moitteet ovat kasanneet päättäjien niskaan tarpeeksi hiiliä tarttua asiaan lopultakin. Lupaus jostakin kouriintuntuvasta saatiin nimittäin keskiviikkona, kun kauppa- ja teollisuusministeri ilmoitti asettavansa työryhmän suunnittelemaan liikenteeseen tarkoitettujen biopolttoaineiden tuotannon ja käytön aloittamista. Mauri Pekkarinen haluaa asiassa kertomansa mukaan käytännön toimia jo tällä vaalikaudella eli noin puolentoista vuoden sisällä.
Pekkarisen toimia voi kiittää, vaikka herätys tapahtuikin auttamattoman myöhään. Ministeri löi nyt pöytään tavoitteen, jonka mukaan 2010-luvun alussa Suomessakin vähintään viisi prosenttia liikenteen polttoaineista perustuisi biopohjaisiin raaka-aineisiin. Tavoite on todella kova, kun liikkeelle lähdetään nollasta. Toisaalta tavoite on syytä asettaakin korkealle. Selvityksiä toki tarvitaan, mutta turhalle vetkuttelulle ei pidä enää jättää sijaa.
Jotta asiassa päästään eteenpäin, tarvitaan myös asennemuutosta. Biopolttoaineiden laajemmassa tuotannossa ja käytössä ei ole kyse epärealistisesta viherpipertelystä vaan varautumisesta tulevaisuuteen, öljyn jälkeiseen aikaan.
Se että biopohjaisista polttoaineista tulee vähemmän päästöjä kuin nykyisin käytettävistä polttonesteistä, on luonnollisesti merkittävä asia sekin. Vaikka valtio ensi vaiheessa menettäisi verotuloja biopolttoaineita suosiessaan, sen voi perustellusti katsoa sijoitukseksi tulevaisuuteen. Lyhytnäköisyys voi osoittautua paljon kalliimmaksi.