Aina 1970-luvun alun öljykriisistä ja samoihin aikoihin julkaistusta Rooman klubin ensimmäisestä raportista lähtien on erityisesti öljyn ja sen myötä fossiilisten polttoaineiden lähtölaskentaa pidetty yllä.
Monta takarajaa on asetettu, mutta toistaiseksi yksikään ei ole toteutunut, vaikka autojen määrä maailmalla on koko ajan kasvanut.
Samalla on käyty juupas–eipäs -keskustelua siitä, auttaako kehittyvä tekniikka ihmiskuntaa selviämään fossiilisten polttoaineiden loppumisesta vai ei.
Juuri nyt tuntuu siltä, että tekniikkauskovaiset ovat vahvemmilla kuin pitkään aikaan. Ja mikä parasta, suomalaisetkin tuntuvat olevan tässä kehityksessä hyvin mukana.
Viime aikojen uutiset ovat kertoneet muun muassa Fortumin, UPM:n ja Valmetin yhteishankkeesta kehittää edistyneiden biomassapohjaisten polttoaineiden valmistustekniikkaa.
Yhtiöiden mukaan niiden teknologialla voidaan valmistaa edistyneitä, pitkälle jalostettuja lignoselluloosapohjaisia polttoaineita, joita ovat muun muassa liikennepolttoaineet tai korkeamman jalostusarvon bionesteet. Eli niillä voitaisiin korvata nykyisiä fossiilisia polttoaineita.
Onnistuessaan hanke tuo markkinoille tuotteen, jonka avulla voidaan merkittävästi vähentää liikenteen ja lämmityksen hiilidioksidipäästöjä sekä edistää samalla kansallisten ja kansainvälisten kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden saavuttamista.
Työllistämisvaikutuksen lisäksi lopputuotteilla olisi positiivinen vaikutus Suomen ja Euroopan kauppataseeseen, sillä toisen sukupolven liikennepolttoaineiden markkinoiden uskotaan nousevan vuoteen 2020 mennessä noin kymmeneen miljoonaan tonniin vuodessa.
Pienen ikävän sivujuonteen tähän tuo tosin UPM:n ja Nesteen keskinäinen nokkapokka valmistustekniikan samanlaisuudesta/erilaisuudesta eli perimmiltään patenteista ja sen myötä rahasta.
Toisen uutisen mukaan VTT:n koordinoimassa ALGIDA-projektissa tutkitaan, miten levän rakenneosat soveltuvat biopolttoaineen tuotantoon.
”Suomessa on järkevintä kohdistaa kehitystyö biopolttoaineiden ja biokemiallisten yhdisteiden tuotantoon sekä jätevesien ravinteiden poistamiseen”, toteaa projektin vetäjä, VTT:n johtava tutkija Mona Arnold.
Ilmailu on erityisen kiinnostunut mahdollisuudesta käyttää leväpohjaista biopolttoainetta.
Kyseessä onkin kansainvälisesti vilkas tutkimusalue, jossa Suomen kannattaa olla mukana. Tästä kertoo myös EU-rahoitteinen Solar-Jet -tutkimushanke, jossa on jo onnistuttu valmistamaan pieniä määriä ”aurinkolentopetrolia” vedestä ja hiilidioksidista.
Tulokset antavatkin tutkijoiden mukaan toivoa siitä, että tulevaisuudessa kaikkia nestemäisiä hiilivetypohjaisia polttoaineita voidaan valmistaa auringonvalosta, hiilidioksidista ja vedestä.
Myös vety-teknologiaa kehitetään niin meillä kuin maailmallakin koko ajan.
AGA ilmoitti juuri rakentavansa uuden vedyntuotantoyksikön Nesteen Porvoon-jalostamolle, ja Woikoski on päättänyt panostaa voimakkaasti vedyn tuotantoon, logistiikkaan ja käyttösovelluksiin.
Kesällä 2014 valmistuu Woikoskelle uusi vetytehdas Kokkolaan. Tässäkin strategiassa vetyautot ja vetytankkausasemat ovat osa kokonaisuudesta, mutta yhtiössä uskotaan vetytekniikan levittäytyvän jatkossa myös energiapuolelle.
Woikosken mukaan Suomi voisikin halutessaan olla vedyn käyttöönoton edelläkävijöitä koko Euroopassa.
Itse vetyautoa jo ajaneena uskon vakaasti sen läpilyöntiin lähivuosina. Autoilijan kannalta vedyn käyttö polttoaineena on lisäksi mitä parhain ratkaisu. Vedyn pakokaasut kun muodostuvat pelkästä vesihöyrystä.
Kolumni