Bio­lo­gi­ses­ta pas­sis­ta odo­te­taan apua myös kas­vu­hor­mo­ni­jah­tiin

Nykyinen urheilijan biologinen passi tarkoittaa itse asiassa kahdenlaisia passeja.

Nykyinen urheilijan biologinen passi tarkoittaa itse asiassa kahdenlaisia passeja. Vuonna 2009 käyttöön tullut hematologinen passi seuraa erityisesti kestävyysurheilijoiden veriarvoja, kun taas 2014 käyttöön otettu steroidipassi seuraa teholajien urheilijoiden hormonitasoja.

Muutaman vuoden sisällä käyttöön voi tulla kolmaskin malli. Maailman antidopingtoimisto Wada toivoo saavansa käyttöön endokrinologisen passin, joka auttaisi paljastamaan kasvuhormonin käytön. Kasvuhormonin löytäminen perinteisillä dopingtesteillä on hankalaa, koska se näkyy testeissä vain lyhyen aikaa käytön jälkeen.

Lasse Vestli Baekken kertoo odottavansa parannuksia myös hematologiseen passiin. Nykyisin siinä seurataan hemoglobiinipitoisuutta, mutta ei hemoglobiinin kokonaismassaa.

–  Tällä hetkellä hemoglobiinin kokonaismassan mittaaminen vaatii suuren tutkimuksen, mikä ei sovellu antidopingtyöhön. Etsimme tähän tarkoitukseen markereita. Toivottavasti tähän päästään tulevaisuudessa, ja silloin hematologisen passin sensitiivisyys kasvaa.

Pohjoismaissa dopingtestaus on maailman huippuluokkaa, mutta Euroopan ulkopuolella vähäiset testimäärät syövät dopingvalvonnan uskottavuutta. Otetaanko Pohjoismaissa tarpeeksi testejä biologista passia varten?

Baekken miettii ensin pitkään ja naurahtaa sitten.

–  Parasta olisi tietysti saada jokaiselta urheilijalta verikoe joka päivä lapsesta asti, mutta rahat ovat rajalliset. Ideaalitilanteessa meillä olisi enemmän resursseja, Baekken hymyilee lopulta.