Ylivoimaisesti suurin osa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella syntyvästä biohajoavasta jätteestä viedään kaatopaikoille.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan Pohjois-Pohjanmaan 111 000 tonnista biohajoavaa jätettä 96 000 tonnia päätyi kaatopaikalle. Vain 15 000 tonnia käytetään hyödyksi esimerkiksi kompostoimalla tai energiaksi polttamalla. Luvut ovat vuodelta 2007.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alue ulottuu Kalajoelta Kuusamoon. Luvut perustuvat jätteenkäsittelijöiden arvioihin ja niistä tehtyyn yhteenvetoon. Täsmällistä tietoa on saatavilla harvoilta jätteenkäsittelyasemilta.
Biohajoavan jätteen päätyminen kaatopaikoille on vakava ympäristöongelma, sillä jätteet muodostavat metaania, joka on 21 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Metaanista suuri osa kerätään kaatopaikoilla talteen ja muutetaan energiaksi, mutta massiiviset määrät metaania päätyvät ympäristön rasitteeksi.
Keskustelua ilman tuloksia
Ruskon jätekeskuksen kaatopaikka on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen suurin kaatopaikka. Oulun Jätehuollon palvelupäällikkö Ilona Suppanen sanoo, ettei biohajoavan jätteen lajittelu pois kaatopaikalle menevästä sekajätteestä ole jätehuollon alueella parantunut viime vuosina, vaikka ympäristönsuojelu on herättänyt paljon julkista keskustelua.
"Jotain tässä on tehtävä, tai muuten Oulussa ollaan ennen pitkää laittomassa tilanteessa", Suppanen varoittaa.
Erikoistutkija Risto Saarinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo, että jätteenkäsittelyssä syntyvät ilmastokaasut vastaavat 3 prosenttia koko Suomen ilmastokaasuista. Saarisen mukaan pieneltä vaikuttava lukema on merkittävä, sillä jätehuollon ilmastokuormaa voidaan pienentää helpommin kuin monella muulla yhteiskunnan osa-alueella. Parhaana keinona tähän hän pitää toimivan kierrätysjärjestelmän ylläpitoa, eli kierrättämisen tekemistä helpoksi.
Jätteet lajiteltava niiden syntypaikalla
Saarisen mukaan keskeistä kaatopaikkojen metaanipäästöjen vähentämisessä on edellyttää, että jätteet lajitellaan niiden syntypaikalle, kuten kodeissa. Biohajoavaa jätettä päätyy sekajätteen joukkoon sielläkin, missä jätteiden lajittelu on mahdollista ja helppoa. Saarisen mukaan syynä tähän on osittain Suomen lepsu kaatopaikkalainsäädäntö. Suomessa kaatopaikalle kelpaa sekajäte, josta enin osa biohajoavasta on poistettu. Saarisen mukaan tätä on käytännössä erittäin vaikeaa valvoa eikä sääntö siksi pure.
Saarinen kuitenkin muistuttaa, että myös kierrätyksellä on rajansa. Haja-asutusalueilla jätteiden kuljetusmatkat ovat niin pitkiä, että jätteiden kuskaaminen erittelypaikalle voi olla suurempi ympäristöhaitta kuin biojätteen laittaminen sekajätteen sekaan.
"Pihtiputaan nurkasta mummonmökistä ei kannata lähteä hakemaan banaaninkuoria", Risto Saarinen kärjistää.
Jätteenpolttolaitos voi Risto Saarisen mukaan osaltaan helpottaa kaatopaikkojen tilannetta. Laitoksessa poltettaisiin sekajätettä energiaksi, joten uuniin päätyisi myös suuri osa muuten kaatopaikalle menevästä biohajoavasta jätteestä. Saarinen perustelee polttolaitoksen tarpeellisuutta sillä, että biojätettä jää sekajätteen sekaan joka tapauksessa. Polttolaitosta on vastustettu nimenomaan sillä perusteella, että se vähentää ihmisten halua lajitella biohajoavat jätteet pois.
"Absoluuttiseen systeemiin ei Suomessa koskaan päästä", Saarinen tiivistää.
Erikoistutkija Saarinen korostaa, että vaikka polttolaitoksesta on hyötyä ympäristölle, se ei vähennä lajittelun merkitystä. Saarisen mukaan luonnon kannalta on edelleen parasta lajitella kierrätettävät jätteet ja käyttää ne hyödyksi.