Oulu
VTT suunnittelee Ouluun Suomen ensimmäistä bioelektroniikan tutkimusyksikköä. Vielä merkittävä tulevaisuushanke on keskusteluasteella. Mutta kunhan syksyllä päästään sopimuksiin, ensi hankkeiden ennakoidaan alkavan jo loppuvuonna.
Tieteenalat lähestyvät toisiaan koko ajan, toteaa hanketta koordinoiva VTT Biotekniikan tutkimusjohtaja, professori Hans Söderlund: "Joten VTT:n Elektroniikka, joka on Oulussa ja VTT Biotekniikka, joka on Espoossa, etsivät poikkitieteellistä yhteistyötä", Söderlund kertoo.
Bioelektroniikka pyrkii sijoittamaan biologian tunnistamistapahtumat mikroelektroniikkaympäristöön. VTT onkin jo aikaisemmin edistänyt sisäisillä ohjelmillaan bioelektroniikkahankkeita.
"Mutta näyttää siltä, että aika olisi kypsä seuraavalle tasolle", Söderlund arvioi.
"Tarvitaan tietty aika, niin että se, mihin me uskomme, saadaan toimivaksi", professori muistuttaa vielä asioiden keskeneräisyydestä.
Tuhat kertaa pienemmäksi
Mutta samaan aikaan professori tietää tilanteen: "Aihe on kuuma. Me elämme tavattoman kovassa teknisessä kilpailussa."
Tutkimuskeskukset ympäri maailmaa pystyttävät vastaavia yksiköitä, joissa pyritään pienentämään mikroelektroniikan mittakaavaa ja hyödyntämään biologisten molekyylien vuorovaikutuksia. Yksiköitä ovat puuhanneet esimerkiksi nimekkäät MIT Bostonissa ja California Institute of Technology Los Angelesissa.
"Suomi on sen verran pieni maa, ettei kannata lähteä perään, kun muut ovat päässeet pitkälle, vaan pitäisi olla aina kärkijoukossa, kun jotain syntyy", professori kiirehtii.
VTT:llä tilaa
uudelle
Keskustelut ovat kuitenkin monimutkaisia, sillä kohde on uusi ja yhteen on nivottava monta pelaajaa, niin kunta, valtio, VTT, yliopisto kuin yrityksetkin.
"Paljon on avoinna, toisaalta suunnittelemme itse sisältöä ja mutta pitää myös pohtia rahoitusta."
Suuria investointeja ei silti alkuun tarvita, sillä VTT:llä on Oulussa tarjota aluevaltausta varten tarpeellista infrastruktuuria, vakuuttaa VTT Elektroniikan tutkimusjohtaja, professori Harri Kopola.
Sen sijaan kaivataan "ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän välimaaston", kuten Söderlund kuvaa: "Poikkitieteellisyys on hyvin vaativaa. Elektroniikka ja bioteknologia ovat hyvin erilaisia aloja."
Kolme
avainsektoria
Yhteishanke viittaa niin biosiruihin kuin muotisanana viljeltyyn nanoteknologiaankin. Juuri mitään ei näiltä saroilta ole vielä ehtinyt markkinoille.
Mutta muutaman vuoden sisällä ennakoidaan bioelektroniikan tuottavan sovellutuksia tärkeillä sektoreilla, kuten terveydenhuollon, ympäristömittausten ja elintarviketurvallisuuden taholla. "Ne kolme sektoria odottavat läpimurtoja", Söderlund arvioi.
Vasta biotekniikka on oikeasti nanotekniikkaa, professori kuitenkin painottaa: "Kyse on parin kolmen nanometrin yksiköistä. Elektroniikassa puhutaan edelleen mikrometreistä eli tuhat kertaa isommasta mittakaavasta."
Yritykset mukaan alkusyksystä
Mutta jatkossa pitää löytää myös "yrityksiä, jotka uskovat tähän maailmaan", Söderlund huomauttaa. Seudun yrityksiä on toistaiseksi koluttu asian tiimoilta epäsystemaattisesti. Alkusyksystä aloitetaan järjestelmällisemmät keskustelut: "On todennäköistä, että Oulun vahvasta elektroniikkaympäristöstä löytyisi yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita laajentamaan toimintaansa biosuuntaan", hän luottaa.
Kopola valmistelee syyskuulle yritysseminaaria, jossa kirkastetaan tavoitteita edelleen. Oppia hän aikoo ottaa ensin myös Dublinista, missä toimii yliopiston yhteydessä biolääketieteeseen ja ympäristöteknologiaan erikoistunut tutkimuskeskus Best.
"Täytyy löytää järkeviä, vähemmän koluttuja sovellutuksia", Kopolakin viittaa tiukkaan kilpailuun.
Ajatus mittauskonseptista
Tarkoituksena olisi ensi kädessä yhdistää oululaista optisen mittaustekniikan, VTT Biotekniikan ja Oulun yliopiston biotekniikan osaamista. "Että saataisiin moniteknologinen ryhmä." Työnimenä on puhuttu biomolekulaarisesta tunnistamisesta. "Teknologisessa mielessä olisi tarkoitus kehittää mittauskonsepti, jota voitaisiin erilaista biotekniikkaa yhdistämällä tavallaan herkistää eri asioille", Kopola kaavailee.
Söderlundin mukaan ympäristömyrkkyjen mittaustekniikkaa voitaisiin lähteä kehittämään loppuvuodesta. Jo nyt meneillään on mittausteknisiä hankkeita, jotta biologiset reaktiot saataisiin tallennetuksi elektronisesti.
Ympäristömyrkkyjä varten kaivataan kipeästi mittauskeinoja, jotka antavat vihdoin tehokkaasti ja halvalla edes viitteellisiä tuloksia jo paikan päällä, ilmasta vedestä tai maasta. Tähän asti vaikkapa kaivon tai maaperän tutkiminen ovat vaatineet pitkällisiä ja raskaita analyysejä.