Biopolttoaineista syntynyt kuva luontoa säästävinä vaihtoehtoina pitää arvioida uudelleen. Biopohjaiset liikennepolttoaineet saattavat jopa edistää ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia.
On päivänselvää, että nykyisenlaiselle liikenteen energiankulutukselle pitää tehdä jotain. Ensinnäkin hyödynnettävissä oleva öljy loppuu joidenkin vuosikymmenten päästä. Toiseksi liikenne on olennainen tekijä ilmastonmuutoksessa. Se tuottaa lähes kolmanneksen kasvihuonekaasuilmiötä kiihdyttävistä päästöistä. Tähänkin ongelmaan olisi jo kiire hakea korjausta.
Niin sanotut biopolttoaineet ovat olleet esillä kummankin ongelman ratkaisuna. Esimerkiksi Brasiliassa sokeriruokoetanoli on jo pitkään antanut liikevoiman suurelle osalle maan autoista. Yhdysvalloissa etanolia valmistetaan maissista, ja määrät ovat jo nousseet yli Brasilian tuotannon. Ruotsiinkin on pystytetty jo tuhatkunta bioetanolin jakeluasemaa.
Suomessa ollaan vielä alkutekijöissä, mutta bioetanolista ja muista biopolttoaineista kuten biodieselistä ja sen raaka-aineista puhutaan meillä vilkkaasti. Lisäpaineita tulee muun muassa EU:sta: sen linjauksen mukaan biopolttoaineiden osuuden liikenteen polttoaineista tulee vuonna 2010 olla vähintään 5,75 prosenttia, vuonna 2020 jo 10 prosenttia ja 2030 peräti neljännes.
Liikenteen biopolttoaineiden hyvä puoli on siinä, että niiden raaka-aineet ovat uusiutuvia. Se vain ei valitettavasti vielä takaa näiden menovesien ympäristöystävällisyyttä. Tästä on varoittanut moni energia- ja ympäristötutkija, Suomessa muun muassa ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.
Tuoreessa kannanotossaan Korhola nostaa aiheellisesti esiin biopolttoaineiden ongelmia. Hän huomauttaa lukuisten uusien tutkimusten vahvistavan, että biopolttoaineiden koko tuotantoketju voi aiheuttaa enemmän ilmastonmuutosta vauhdittavia päästöjä kuin mitä itse polttoaine niitä vähentäisi. Ainoa oikea tapa ympäristöystävällisyyden selvittämiseksi on tarkastella koko valmistusketjua.
Biopolttoaineiden tuotannolla on Korholan mukaan myös monia ympäristölle ja ihmiselle haitallisia sivuvaikutuksia. Näitä ovat muun muassa metsien raivaaminen, teollisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön kasvu, veden käytön lisäys ja ruoan hinnan nousu. Biopolttoaineiden käytöstä syntyy myös runsaasti haitallisia pienhiukkasia.
Karuja ovat myös tuoreet tutkija-arviot siitä, kuinka paljon EU:n 10 prosentin biopolttoainetavoite vaatisi peltoalaa. Siis samaa maata, jolla nyt kasvaa ruokaa ja jonka osuus Euroopan peltoalasta on 38 prosenttia. Samaan aikaan peltoja olisi kuitenkin syytä metsittää nimenomaan siksi, että metsät sitovat tehokkaasti kasvihuonepäästöjä.
Biopolttoaineisiin liittyvät tutkimustulokset ovat osaksi ristiriitaisia. Uutta tutkimustietoa tulee kuitenkin koko ajan esiin juuri sen johtopäätöksen tueksi, että nykymuotoiset liikenteen biopolttoaineet eivät ehkä parannakaan sairautta vaan päinvastoin pahentavat potilaan tilaa. Nämä tutkimukset on syytä ottaa vakavasti. Lopullinen totuus on vielä näkemättä.
Poliitikoilta vaaditaan rohkeutta tehdä ennakkoluulottomia päätöksiä ja perua aiempia, jos ne osoittautuvat huonoiksi. Ei olisi ihme, jos EU:ssa vielä jouduttaisiin avaamaan vasta viime maaliskuussa tehdyt juhlavat tavoitelinjaukset liikenteessä käytettävästä biopolttoaineesta. Siihen on yhä painavampia perusteita.