Yellowstonen kansallispuistosta ravinnon perässä Montanan tasangoille vaeltavien biisoneiden marraskuun puolivälissä alkava metsästyskausi on herättämässä jälleen vastalauseiden myrskyn.
Puistossa kameroiden kanssa pörrääviin turisteihin tottuneet biisonit ovat niin kesyjä, ettei niiden tappamista voi pitää parhaalla tahdollakaan metsästämisenä. Humane Society of the United States-luonnonsuojelujärjestön johtajiin kuuluva Nancy Perry tuomitsikin biisonijahdin epäinhimillisenä.
"Metsästysmuistojen kerääjille biisonijahti tarjoaa tilaisuuden ampua kohteita, jotka ovat käytännössä kuin pysäköityjä autoja. Nämä biisonit eivät pelkää ihmisiä, vaan seisovat ja tuijottavat uteliaina tappajiaan", Perry kuvaili
Vuonna 1990 järjestetty Montanan biisoninmetsästys keskeytyi vastalauseisiin, kun tv-kamerat välittivät kuvia teurastuksesta. Kamerat ovat varmuudella paikalla tälläkin kertaa.
Kolme kuukautta kestävästä metsästyskaudesta on pyritty tekemään siedettävämpi myöntämällä kaatolupia vain 50 metsästäjälle. Montanan kuvernööri Brian Schweitzer yritti itselleen kaatolupaa arpajaisissa, mutta onni ei osunut kohdalle. Hän puolusti metsästyspäätöstä sanomalla, että "biisonisatoa" on kerätty Montanassa 12 000 vuoden ajan.
"Ongelman ydin on se, että rajallinen laidunalue voi ruokkia vain tietyn määrän eläimiä", Schweitzer perusteli.
Ontuvia perusteita
Hän lisäsi, että järjestäähän eteläinen naapuriosavaltio Wyomingkin biisonijahteja.
Kuvernöörin perustelut eivät ole lepyttäneet biisonintapon vastustajia. Buffalo Field Campaign-järjestön perustaja Mike Mease, itsekin metsästäjä, totesi, ettei biisoneja pitäisi luokitella maanvaivaksi.
"Niitä pitäisi pitää luonnonvarana, jota ihmiset tulevat katsomaan eri puolilta maailmaa", Mease sanoi. Hän lupasi ryhmänsä filmaavan metsästyksen osoittaakseen, millaista se on.
Yellowstone on Yhdysvaltain ainoa paikka, missä esihistoriallisista ajoista lähtien tasangoilla villeinä vaeltaneet biisonit selvisivät hengissä hirmuisesta teurastuksesta. Sieltäkään niitä ei löytynyt vuonna 1902 kuin 29 eläintä. Niitä alettiin suojella ja kahdesta yksityisten omistamasta laumasta puistoon tuotiin vielä 21 biisonia.
Kanta alkoi lisääntyä, kunnes vuonna 1954 biisonien määrä oli Yellowstonessa kohonnut 1 477 eläimeen. 13 vuotta myöhemmin biisoneja laskettiin enää 397. Niitä alettiin suojella uudestaan ja niiden annettiin lisääntyä luonnollisesti. Tuloksena on nykyinen noin 5 000 biisonin kanta.
Yellowstoneen rajaavien Montanan ja Wyomingin karjankasvattajien vastustus on suurin syy biisoneiden tappamiselle. Karjamiehet väittävät niiden kantavan tautia, joka voi aiheuttaa tiineenä oleville lehmille keskenmenon.
Väite on hutera, sillä ei ole löytynyt todisteita, jotka osoittaisivat lehmien saaneen tartunnan biisoneista.
Biisoninmetsästäjät joutuvat käymään kurssilla, jolla heitä opastetaan "reiluun jahtiin" eikä vain hyppäämään autostaan ja ampumaan, kun biisoni osuu kohdalle. Mutta kuvernööri Schweitzerkin myöntää, että parina ensimmäisenä metsästyskautena biisonit todennäköisesti tuumivat turistien yrittävän vain valokuvata niitä, eivätkä ne pyri pakoon.