Suomen rakennusmaiseman peruspilarit, 1960-70-lukujen betonielementtitalot, ovat tulleet elinkaarensa päätepisteeseen. Käytännössä talot ovat jo jatkoajalla, sillä eri arvioiden mukaan ne suunniteltiin asuinkelvollisiksi 30-40 vuodeksi.
"Käsitykseni mukaan 40 vuotta oli realistisempi arvio siihen aikaan. Arviot eivät kuitenkaan perustu muuhun kuin intuitioon, sillä silloin ei vielä pystytty mallintamaan käyttöikää", Tampereen teknillisen yliopiston erikoistutkija Jukka Lahdensivu oikoo.
Valtava betonikupla uhkaa joka tapauksessa puhjeta, sillä useat elementtitalot on sekä rakennettu hatarasti että jääneet vaille tarvittavaa hoitoa.
"Ajatuksena oli, että sitten ne puretaan ja rakennetaan uutta tilalle. Tarkoituksena oli vastata kasvaneeseen asunnontarpeeseen nopeasti ja edullisesti. Kestävyydestä sitten tingittiin", korjausarkkitehti Raimo Tikka Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksesta kertoo.
Suomen kerrostaloista noin 40 prosenttia kuuluu 1960- ja 70-luvulla rakennettuun riskiryhmään. Tikan mukaan höttöisellä perustalla lepäävät myös monet 1980-luvulla rakennetut betonitalot, jotka kestävät heikosti esimerkiksi pakkasta.
Ongelma on vakava, sillä sekä yksityiset asunto-osakeyhtiöt että kunnat ottavat jo nyt velkaa korjausten toteuttamiseen.
"Siinä mielessähän tämä on linjassa muunkin maailmantalouden kanssa", Tikka sanoo.
Hallitusohjelmassa ei olla kuitenkaan puututtu rappeutuvan betonijalan pelastamiseen.
"Se on iso urakka, ja korjaustarve on tiedossa. Hallitusohjelmassa kulma on energiansäästöä painottava, ja lämmitysjärjestelmien, eristysten ja ikkunoiden uusimista pyritään tukemaan" asuntoministeri Krista Kiurua asuntoasioissa avustava Kalervo Haverinen selventää.
Vanhoissa betonitaloissa pahimmassa rapistumisvaarassa ovat kuitenkin julkisivu.
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!