Be­to­niin voi pu­hal­taa elävän sielun

Matti Lepistö on taiteilija isolla teellä. Hän on jo neljännesvuosisadan ajan kartoittanut betonin mahdollisuuksia kuvanveistossa - unohtamatta silti henkisyyden merkitystä taiteessaan.

Matti Lepistö työstää sekä valko- että harmaabetonia ja maalaa usein veistoksiaan.
Matti Lepistö työstää sekä valko- että harmaabetonia ja maalaa usein veistoksiaan.
Kuva: Jukka Turunen

Matti Lepistö on taiteilija isolla teellä. Hän on jo neljännesvuosisadan ajan kartoittanut betonin mahdollisuuksia kuvanveistossa - unohtamatta silti henkisyyden merkitystä taiteessaan.

Vuonna 1948 syntynyt Lepistö on asunut koko ikänsä Pattijoella. Kuvanteko kiinnosti jo lapsena. Puisten eläin- ja ihmishahmojen veisto jäi Lepistön mentyä ammattikouluun. Koulun jälkeen hän toimi 25 vuotta koneistajana Rautaruukilla Raahessa.

Vuonna 1980 Lepistö osallistui työväenopiston kuvanveistokurssille. Hän aloitti kokeilut betoniveistämisen parissa seuraavana kesänä. Materiaali tuntui heti omalta.

"Puuveistoksessa aihio määrää teoksen mitat. Betonista voi tehdä kaikenkokoista. Betoni menestyy hyvin ulko-olosuhteissakin, kun taas puu tuppaa halkeilemaan", Lepistö vertailee.



Taidetta työn ohessa


Lepistö veisti ja teki maalauksia päivätyönsä ohessa kymmenen vuoden ajan, kunnes 1990 jättäytyi kokopäiväiseksi kuvantekijäksi. Kotitalon pihamaan 250 veistoksen patsaspuisto on harkittu kokonaisuus. Monet veistokset on tehty melko pieniksi, jotta pihan yleisvaikutelmasta ei tulisi ahdas.

Aiheet vaihtelevat kalevalamaisesta mytologiasta surrealismiin. Yksi suosikkiteemoista on elämän syntyä symboloiva muna, joka saattaa löytyä vaikkapa kotkanpäisen mieshahmon sylistä.

Osa veistoksista on karikatyyrisesti toteutettuja. Valtauskontoja kriittisesti tarkasteleva sarja on sekä puhutteleva että hauska.

Lepistö tuntee myös maalaamisen, värilasityöt, grafiikan, piirtämisen ja valokuvauksen. Aiheet vaihtelevat abstrakteista sommitelmista perinteisiin muotokuviin. Spray-maaleilla tehtyjen maisemien sävykirjolle löytyy yksinkertainen selitys.

"Omin päin kun värkkää, tulee keksittyä erikoisia juttuja. Parikymmentä vuotta sitten sai pikkupurkeissa spray-maaleja autojen korjausmaalauksiin. Jokaiselle automerkille oli omat sävynsä ja väriskaala oli laaja", Lepistö muistelee.

1980-luvun lopulla valmistuneet spray-työt eivät kuitenkaan menneet kaupaksi, joten Lepistö käytti useimmat niistä uusien maalausten pohjina. Hän suhtautuu hyvin kriittisesti teoksiinsa.

"Täysin onnistuneita ei ole kovin monta. Kahdestasadastaviidestäkymmenestä veistoksesta ehkä 40-50 nousee muiden yläpuolelle."



Gallerioita ei kiinnosta


Lepistö on viidentoista vuoden ajan järjestänyt kotipihallaan kesänäyttelyn. Vaikka osa töistä on myyty Viroon ja Saksaan asti, eivät näyttelyt ole olleet myyntimenestyksiä.

Suomalaiset galleristit eivät ole vielä löytäneet itseoppineita taiteilijoita, vaikka useimmissa länsimaissa outsider- ja nykykansantaide on ollut arvostettu keräilykohde jo vuosikymmenien ajan. Ehkä ajat muuttuvat.

Jukka Turunen

Matti Lepistön veistoksia on esillä Ylivieskan Akustiikka-talon pihalla 17.9. asti, sekä Helsingin Taidehallin ITE hengessä -näyttelyssä 13.8. saakka.

Minä ITE -sarjassa tutustutaan kuuteen nykykansantaiteilijaan. Edelliset osat ovat ilmestyneet 11.7., 18.7., 25.7. ja 1.8.

Ilmoita asiavirheestä