Italian pääministerin Silvio Berlusconin sanavalinnat EU:n ja Venäjän huippukokouksessa olivat jälleen hyvin kyseenalaisia.
Moni on pitänyt Italian kiisteltyä pääministeriä Silvio Berlusconia elävänä todisteena siitä, että Euroopan unionin kiertävälle puheenjohtajuusjärjestelmälle pitäisi tehdä jotakin. Muutos onkin tulossa. Tällä hetkellä Berlusconi edustaa ja johtaa kuitenkin unionia sen puheenjohtajamaan pääministerin valtuuksin, mikä tarkoittaa muun muassa huippukokousten valmistelua. Niinpä Berlusconi, jonka hallussa on leijonanosa Italian joukkotiedotuksesta, otti vastaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin, jota on moitittu tiedonvälityksen keskittämisestä yhä tiukemmin Kremlin kontrolliin.
Italian nykyinen pääministeri on kaikkea muuta kuin oikea henkilö luennoimaan Venäjän presidentille sananvapaudesta, eikä Berlusconi sitä yrittänytkään. Sen sijaan hän otti ja syytti eurooppalaista mediaa "satuilusta", kun nämä kirjoittavat Tshetshenian tilanteesta. Öljy-yhtiö Jukosiin liittyvän jupakan kohdalla hän ilmoittautui oma-aloitteisesti Putinin puolustusasianajajaksi.
Sanavalinnat ovat vähintään erikoisia. Tshetshenian tilanteen todellisesta kurjuudesta eurooppalaisella medialla tuskin edes on kunnon kuvaa, sillä Venäjä on tehokkaasti tukahduttanut kaiken tiedotusvälineiden itsenäisen operoinnin alueella.
Berlusconin puheet voi tosin jättää omaan arvoonsa, mutta asetelma Rooman huippukokouksessa oli muutenkin outo. Neuvotteluissa oli mukana kolmaskin pääosapuoli, komission puheenjohtaja Romano Prodi, joka on Berlusconin poliittinen vihollinen ja joka otti perjantaina etäisyyttä Berlusconin lausuntoihin. Molempien miesten määritelmät EU:n ja Venäjän suhteista ovat erilaisuudessaan paljon puhuvat.
"Päivä merkitsi eräänlaista kihlausta lännen ja Venäjän välillä ja toivon, että voimme saapua avioliittoon jonain päivänä", Berlusconi maalasi. Samaan aikaan Prodi määritteli saman asian näin: "Yhteistyö EU:n ja muun Euroopan välillä on yhä tärkeämpää".
EU:n ja Venäjän suhteet etenevät onneksi Prodin edustaman jatkuvuuden, ei Berlusconin edustaman räiskyvyyden kautta. Euroopan kahden suuren pelurin kanssakäyminen muuttuu koko ajan jäsentyneemmäksi. Tavoitteena on taloudellisten ja sosiaalisten suhteiden lähestyminen ja vähittäinen integrointi. Ajatus yhteisestä eurooppalaisesta talousalueesta on jo lähtenyt liikkeelle.
Tässä suhteessa erittäin merkittävää on, että paperille kirjattiin tavoite Venäjän jäsenyydestä Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa vuoden 2004 loppuun mennessä. Tämä aikataulu olisi hyvin nopea, ja tarkoittaisi kaupan esteiden poistoa ennennäkemättömällä vauhdilla. Pallo on ennen muuta Venäjällä, jonka lainsäädännön pitäisi taipua muutoksiin pikatahtia. Jos Putin pystyy ajamaan tämän tavoitteen läpi aikataulussa, se on suuri saavutus.
Toinen suuri kysymys koskee viisumivapautta, josta neuvotellaan toistuvasti. Pyrkimys siihen kirjattiin yhä vain pitkän aikavälin tavoitteeksi, mutta Schengen-järjestelmästä etsitään joustoja, jotka voisivat tuoda nopeita helpotuksia vastavuoroisuusperiaatteen mukaan. Venäjän ilmoitus viisumivapaista risteilyistä Pietariin osui juuri huippukokouksen alle.
Viisumivapaus vaikuttaisi eniten Suomeen, mutta Venäjä on onnistuneesti etsinyt kumppaneita asiassa muista EU-maista. Putinin jo "kihlannut" Berlusconi on yksi sen puoltajista, mutta tukea tulee muualtakin. Suomelle sopii pitkän aikavälin tavoite, mutta poliittinen paine aikataulun nopeuttamiseen kasvaa koko ajan.