70-vuotiaan Silvio Berlusconin äskettäinen sairastuminen kesken hänen puolueensa Forza Italian kampanjaa ja sitä seurannut kolmen päivän sairaalahoito Milanossa ovat käynnistäneet kannunvalannan hänen poliittisesta perinnöstään ja siitä, kenestä voisi tulla hänen seuraajansa pääministeri Romano Prodin hallituksen vastaisen opposition muodostavassa keskustaoikeistolaisessa liittoutumassa.
Jos Prodi onnistuu pysymään vallassa vaalikauden loppuun, Berlusconi on silloin 74-vuotias, mikä ei ole kovin sopiva ikä joutua uusien haasteiden eteen, vaikka hänen lääkärinsä väittääkin hänen olevan kunnoltaan 15 vuotta ikäistään nuorempien tasolla.
Berlusconin ryhmittymän piirissä on jo käynnissä verhottu ja varovainen taistelu seuraajan paikasta. Viime huhtikuun vaalitappion jälkeen eripuraisuus keskustaoikeistolaisen liittoutuman piirissä on entisestään kasvanut. Vaikka Berlusconi ei näytäkään olevan halukas vetäytymään, vaan etsii tilaisuutta hyvitykseen ja uskoo - todennäköisesti aiheellisesti - että hänen johtajuutensa ei ole korvattavissa, hänen tärkeimmät liittolaisensa eivät suuremmin peittele haluaan nähdä joku muu hänen tilallaan.
Berlusconin pääliittolainen Gianfranco Fini, jonka johtaman Kansallinen liitto -puolueen juuret ovat uusfasismin piirissä, vaikka puolue itse kiistääkin sen, näyttäisi olevan johtajaehdokkaista suosituin. Keskustaoikeiston äänestäjien keskuudessa äskettäin tehdyn mielipidekyselyn mukaan hänellä on selvästi enemmän kannatusta kuin Kristillisdemokraattisen unionin puheenjohtajalla Pier Ferdinando Casinilla.
"En hyysää teitä ikuisesti"
Prodin hallitusta vastaan suunnattuja joukkomielenosoituksia ahkerasti järjestävä Berlusconi, joka pullistelee poliittisia lihaksiaan osoittaakseen, että hänen johtajuutensa opposition piirissä on vahvempi kuin koskaan, voisi olla mies, joka pystyy osoittamaan reitin ja päämäärän. Viime aikoina hän on osoittanut halua perustaa maltillinen puolue, joka mahduttaisi sisäänsä kaikki hänen liittoutumansa puolueet. Itsensä hän näkee ilman muuta tämän puolueen johtajana.
Silvio Berlusconi on hallinnut Italian poliittista näyttämöä viimeisten kahdentoista vuoden ajan niin hyvässä kuin pahassakin. Jos vain hänen terveytensä kestää, yksikään seuraajaehdokas ei pysty horjuttamaan hänen johtajuuttaan, ellei hän itse nimitä itselleen seuraajaa.
Äskettäin Berlusconi totesi: "En ole ikuinen. En tule aina olemaan läsnä ratkomassa kaikkien ongelmia. On välttämätöntä, että tämä puolue oppii hoitamaan asiansa omin voimin.". Mutta hänen tukijansakin uskovat, ettei Forza Italia pysy puolueena pystyssä ilman hänen ohjaustaan. Tämä tarkoittaa, että ellei tätä pulmaa kyetä ratkaisemaan, Italian poliittinen kaksinapaisuus jatkuu entisenkaltaisten ongelmien vallitessa.
Johtava vasemmistolainen kolumnisti Valentino Parlato kirjoittaa osuvasti, että keskustavasemmistolaisen liittoutuman pitäisi "päästä eroon Berlusconia kohtaan tuntemastaan pelosta, joka saa sen usein jäljittelemään vastustajaansa. Hallitusryhmittymän on lakattava olemasta pelkkä Berlusconin loinen, joka elää hänen paluutaan peläten". Huhtikuussa Prodi voitti Berlusconin toisen kerran kymmenen vuoden sisällä, mutta etenkin tämä jälkimmäinen voitto on hyvin hauras ja kaipaa elinvoimaa. Pääministerin johtaman liittoutuman sisäiset eripuraisuudet saattavat kuitenkin jälleen kääntyä kulisseissa odottelevan "Ritarin eduksi jo ennen kuin minkäänlainen seuraajaratkaisu ehtii hahmottua.