Silvio Berlusconi ei malttanut sittenkään pitää näppejään erossa "ikuisista kommunisteista", pakkomielteestä, josta hänen uskottiin jo parantuneen. Berlusconi hyökkäsi kommunisteja vastaan heti, kun kuuli arvelusta, että yli 15 prosenttia italialaisista oli ennen vaalipäivää epävarmoja äänestyskäyttäytymisestään.
Italian kaksipäiväiset parlamenttivaalit alkavat tänään sunnuntaina.
Nyt on ravisteltava kannastaan epävarmoja äänestäjiä, päätti Berlusconi ja nosti esiin joukon vanhoja kiistanaiheita. Ensinnäkin tuomarit. Aihe, joka ei ole ollut esillä koko kampanjan aikana.
"Syyttäjille pitäisi tehdä ajoittain tutkimuksia, jotta voitaisiin selvittää heidän mielenterveytensä", oikeistojohtaja letkautti vaalitilaisuudessa.
Silvio Berlusconi pelkää, ettei kansalaisten kiinnostus pysy yllä vaaleissa, joissa hänen PPL-liikettään, oikeistolaista Vapauden kansan puoluetta, on alusta lähtien pidetty suosikkina. Niinpä hän yritti viimeisenä keinonaan synnyttää polemiikkia.
Yksi viimeisimmistä kiistoista koski äänestyslippujen painotapaa, joka Berlusconin mielestä "voi estää kansalaisia ilmaisemasta äänioikeuttaan asianmukaisella tavalla".
Romano Prodille
Kaksi vuotta kestäneen kärsimättömän odotuksen jälkeen entinen pääministeri aikoo nyt saada revanssin. PPL:n uskotaan olevan edelleen noin viisi prosenttiyksikköä edellä Walter Veltronin johtamaa Demokraattista puoluetta. Tuo ero lupaa sille vahvaa enemmistöä edustajainhuoneen paikoista.
Estradeilla Berlusconi esiintyy jo voittajana, mutta yksityisesti hän ei peittele epäilyksiään senaatin vaalituloksen suhteen. Italiassa, joka on kaksikamarisen järjestelmän malliesimerkki, sekä ylä- että alahuone ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.
Vaalitapa, ja myös Berlusconin oma vaalistrategia, saattavat viedä häneltä todellisen enemmistön, jonka varassa hallita. Hän on kieltäytynyt muodostamasta keskustan ja oikeiston vaaliliittoa, ja rakentanut samankaltaisen koneiston kuin Demokraattisella puolueella, joka lähtee uurnille yksin.
Vapauden kansan liitosta suunnitellaan yhtä yhtenäistä puoluetta. Sen lipun alle Berlusconi on koonnut oman ryhmänsä Forza Italian sekä Gianfranco Finin johtaman Kansallisen liiton (AN, konservatiivinen oikeisto). Teoriassa näiden kahden ryhmän yhteisten äänten pitäisi mahdollistaa se, että PPL saa yli 35 prosenttia äänistä ja nousee edustajainhuoneen suurimmaksi ryhmäksi.
Senaatissa, jossa enemmistöpaikat jaetaan kullekin alueelle erikseen, tästä vaaliliitosta ulos suljetut pikkuryhmät voivat kuitenkin viedä oikeistolta kallisarvoisia paikkoja. Tämä koskee erityisesti La Destraa, uutta kovan linjan oikeistopuoluetta, jonka ovat perustaneet AN-puolueen toisinajattelijat, heidän joukossaan Latiumin alueen entinen ykkösmies Francesco Storace.
Vapauden kansan liiton kohtalo ratkeaa kolmella tai neljällä avainalueella, ja se riippuu keskustalaisten vaalituloksesta. Katolinen UDC (keskusta), joka oli yksi tukipylväistä Vapauksien talo -liittoutumassa vuosina 2001-2006, haaveilee pääsevänsä välittäjäksi senaatissa, jonka tasapaino heiluu puolelta toiselle.
"Meistä tulee vaa´ankieli", varoittaa entinen ammattiliittojohtaja Savino Pezzota, joka on siirtynyt politiikkaan Pier Ferdinando Casinin johtamassa UDC-puolueessa.
UDC:n on kuitenkin ensin selätettävä sen kanssa kilpailevat lukuisat keskustalaiset ryhmät.
Vapauden kansan puolueen päämajassa kiinnitetään erityistä huomiota ulkomailla sijaitseviin vaalipiireihin, joissa on äänioikeutettuina yli kolme miljoonaa ulkomailla asuvaa italialaista. Juuri heidän keskuudestaan Romano Prodi keräsi kaikkien odotusten vastaisesti äärimmäisen pienen enemmistönsä vuonna 2006.
Jos Vapauden kansan puolueen menestys senaatissa jää rajalliseksi, Berlusconi joutuu neuvottelemaan vasemmiston kanssa, vaikka hän torjuikin tylysti Veltronin alkuviikolla esittämän yhteistyötarjouksen.
Jos voitto on tuntuvampi, kommentaattorit ennustavat, että Berlusconi joutuu ottamaan huomioon Pohjoisen liiton, myrskyisän liittolaisensa Pohjois-Italiassa. Umberto Bossi saattaa neuvotella tuelleen kovan hinnan, erityisesti mitä tulee liittovaltiotason verotukseen.
Pohjoisen liitto on jo vaikuttanut kampanjointiin pakottamalla Berlusconin vaaralliseen huutokauppaan Alitalian "italialaisuudesta" suhteessa Air Francen ja KLM:n esittämään ostotarjoukseen.