Mellakkapoliisien suojelemat rakennusmiehet kaatoivat tiistaina Berliinin muurille ammuttujen muistoksi pystytetyt 1 067 puuristiä.
Järkyttyneet omaiset ja Itä-Saksassa kommunistien vainon kohteeksi joutuneet syyttävät poliitikkoja uhrien muiston häpäisemisestä.
Edes papin siunaus ei estänyt ulosottomiestä panemasta toimeen tontin omistavan BAG-pankin vaatimaa häätöä. Purkuyhtiön miehet aloittivat uhrien nimillä varustettujen puuristien kaatamisen monista protesteista huolimatta.
Poliisit aitasivat mielenosoittajat toimenpiteen ajaksi Friedrichstrassen halkaiseman muistomerkin toiseen laitaan. Poliisijohto vaati tv-ryhmiä ja toimittajia poistumaan paikalta.
Kun lehtimiehet eivät suostuneet, niin poliisi yritti vaikeuttaa heidän työtään ajattamalla näköesteeksi isoja kuorma-autoja.
"Viranomaiset ovat saaneet kaupungintalosta määräyksen estää kielteisten kuvien leviäminen maailmalle", tuohtui yhdeksän vuotta mielipiteidensä takia Stasin vankilassa istunut Gustav Rust.
Purkajat paiskasivat lavalle muun muassa Berliinin muurille 17. elokuuta 1962 ammutun Peter Fechterin muistoristin. Hän oli täyttänyt juuri 18 vuotta kuollessaan DDR:n rajavartijoiden luoteihin.
Pako vapauteen katkesi rajalle myös Uwe Reschkeltä. Hänet tuomittiin 22-vuotiaana kuudeksi vuodeksi vankilaan ja pidätettiin uudelleen mielipiteidensä takia vähän ennen Berliinin muurin murtumista.
Paksulla ketjulla ja riippulukolla itsensä ristiin kiinnittäneeltä Reschkeltä valuvat kyyneleet rakennusmiesten heitellessä kadun toisella puolella mustia ristejä auton lavalle.
"Häpeän Berliinin ja Saksan puolesta", sanoo mies hiljaisella äänellä. Saksalaisuus ei ole ainakaan tänään mikään ylpeilyn aihe.
Historiantaju
petti pahoin
Myös muistomerkkihankkeen äiti, museonjohtaja Alexandra Hildebrandt syyttää Berliinin demareiden ja kommunistien muodostamaa hallitusta mauttomuudesta ja huonosta historiantajusta. Hänen miehensä Rainer Hildebrandt perusti aikoinaan museon, jossa esitellään itäsaksalaisten kekseliäitä pakokeinoja.
"Kaupungilta on turha odottaa apua, koska asiasta vastaava kulttuurisenaattori oli itsekin ampumismääräykset antaneen kommunistipuolueen jäsen", huokaa itkusilmäinen ja valvonut museonjohtaja.
Hänen mielestään nyt kävi selväksi, että päättäjät eivät halua muistella muurin uhreja ainakaan ulkomaalaisten matkailijoiden suosimalla ja historiallisesti autenttisella raja-asemalla Checkpoint Charliella.
Hildebrandt yritti löytää viimeiseen asti rahoittajia ostaakseen pankilta 36 miljoonaa euroa maksavan tontin. Rahaa ei onnistuttu saamaan kokoon määräajassa, vaikka Sveitsistä näytettiin jo vihreää valoa, ja monet olivat osallistuneet kansalaiskeräykseen
"Häätö on puhtaasti poliittinen ja ihmisoikeuksia loukkaava."
Hildebrandt ei näe mitään taloudellista syytä hyvän vuokralaisen häätämiselle.
Kuka tahansa vuokranantaja olisi näinä aikoina tyytyväinen ansaitessaan 14 500 euroa kuukaudessa tyhjän panttina olevasta tontista.
"Ristit nousevat uudelleen. Sen olemme velkaa näille nuorille ihmisille, joiden ainoa rikos oli vapauden kaipuu", vannoo Gustav Rust ja kolistelee ranteestaan roikkuvia Stasi-vankilan käsirautoja.