Kirjoittaja on osastopäällikkö
Suomen Pankissa.
Samoihin aikoihin, kun eurosetelit ja -kolikot vuoden 2002 alussa otettiin käyttöön, litra 95-oktaanista bensiiniä maksoi Suomessa edullisimmillaan vain yhden euron. Dieselöljystä joutui pulittamaan 75-80 senttiä. Sen jälkeen hinnat pysyivät parin vuoden ajan vakaina. Nousukauden aikana raakaöljyn hinta alkoi nopeasti kohota. Polttoaineiden hinnat seurasivat perässä pienellä viiveellä. Kipurajana pidetty 150 sentin litrahinta ylitettiin toukokuussa 2008.
Taantuman alussa hinnat alenivat jyrkästi siten, että bensalitrasta joutui vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa maksamaan alle 115 senttiä litralta. Sen jälkeen hinnat alkoivat ripeästi nousta. Aikaisempi 158 sentin ennätys meni rikki tämän vuoden toukokuussa.
Polttoaineiden hinnat ovat yhdeksässä vuodessa enemmän kuin kaksinkertaistuneet. Samassa ajassa kuluttajahinnat ovat nousseet yhteensä 17 prosenttia ja ansiotaso 37 prosenttia.
Tämänpäiväinen meno muistuttaa kolmen vuoden takaista tilannetta. Silloin maailmantalous oli vahvassa kasvussa, mikä nosti öljyn ja muiden raaka-aineiden hintoja. Raaka-aineiden hintojen nousu näkyi suoraan inflaatioluvuissa. Suomessakin kuluttajahintojen nousuvauhti ylsi elokuussa 2008 vajaaseen viiteen prosenttiin, mikä oli korkein luku sitten 1990-luvun alun.
Energian hintojen nousu nosti muiden tavaroiden ja palvelusten hintoja sitä mukaa, kun kohonneet tuotantokustannukset siirtyivät hintoihin. Samanlainen kehitys nähtiin muissakin maissa. Ylikuumenemisen ehkäisemiseksi rahapolitiikkaa ryhdyttiin kiristämään. Lopulta Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi käänsi tunnelman päinvastaiseksi. Ylivirittynyt optimismi vaihtui synkkään pessimismiin.
Nyt maailmantalous on jälleen vahvassa vedossa nousevien maiden vetämänä. Näiden maiden nopea kasvu on nostanut öljyn ja muiden raaka-aineiden hintoja, minkä seurauksena inflaatio on jälleen kiihtynyt. Ero edelliseen nousukauteen on siinä, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa kotitaloudet, yritykset ja sijoittajat ovat nyt varovaisempia. Koettu taantuma on tuoreessa muistissa, velkaantumisen sulattaminen jatkuu ja Euroopan velkakriisi on lisännyt epävarmuutta.
Öljyn hinnan nousu merkitsee sitä, että öljyä tuovien maiden käytettävissä oleva tulo alenee. Kun polttoaineista maksetaan enemmän, muihin menoihin jää vähemmän, jolloin kasvu hidastuu. Polttoaineiden hintojen nousu oli yksi syy siihen, miksi kasvu Yhdysvalloissa alkoi hiipua jo hyvissä ajoin ennen finanssikriisin puhkeamista syksyllä 2008. Nyt saattaa käydä samalla tavalla.
Euroopassa öljyn hinnan vaikutukset ovat samankaltaisia, mutta vaimeampia. Vaimentimena toimii senttimääräinen polttoainevero, joka on korkeampi kuin Yhdysvalloissa.
Öljyn hinnan nousu saattaa myös alentaa tuottavuuden kasvua varsinkin, jos hinnan uskotaan nousseen pysyvästi. Öljyyn perustuvan teknologian taloudellinen käyttöikä lyhenee, ja uusien ratkaisujen kehittäminen vie oman aikansa.
Ensimmäisen öljykriisin jälkeen tuottavuuden kasvuvauhti aleni pitkäksi aikaa. Yhtenä syynä oli juuri öljyn hintojen nousu. Kesti useita vuosia, ennen kuin tähän tosiasiaan herättiin. Välillä ehdittiin tehdä monia virheitä. Nimellispalkkojen annettiin nousta, vaikka öljyn hinnan nousu alensi yritysten palkanmaksukykyä. Valtiontalouden rahoitusasema heikkeni, kun kasvavaa työttömyyttä torjuttiin julkisia menoja lisäämällä.
Sekä kysyntä- että tarjontatekijät puhuvat sen puolesta, että myös tällä kertaa öljyn hintojen nousu on pysyvä. Kysynnän kasvua pitää yllä nousevien maiden halu ja kyky kuroa umpeen historian synnyttämää elintasokuilua kehittyneisiin maihin verrattuna.
Aikaisempien öljykriisien seurauksena tarjonta lisääntyi, kun uusia öljylähteitä otettiin käyttöön ja öljynporauksen teknologia kehittyi. Samanlaista joustonvaraa ei näyttäisi nyt olevan. Pikemminkin puhutaan siitä, että öljyhuippu olisi jo saavutettu tai ainakin lähellä. Sen jälkeen öljyn tarjonta voi vain vähentyä.
Tästä syystä on hyvä varautua siihen, että tuottavuuden kasvu hidastuu myös tällä kertaa. Kasvun eväät öljyä tuovissa maissa käyvät entistä niukemmiksi. Se tarkoittaa hidasta kasvua ja jatkuvaa hintojen nousupainetta.
On mahdollista, että entiset virheet toistetaan taas kerran. Näin käy, jos hyväksytään se, että polttoaineiden hintojen nousu kompensoidaan palkansaajille korkeimpina palkkoina tai polttoaineiden käyttäjille erilaisina tukipalkkioina. Niillä keinoin kysyntä ei vähene eikä tarjonta lisäänny.
Samaan aikaan, kun raakaöljyn hintataso on pysyvästi noussut, hintojen heilahtelut ovat lisääntyneet. Rahoitusmarkkinoiden kehitys on tehnyt mahdolliseksi paitsi suojautumisen tulevia hintojen muutoksia vastaan, myös hintaodotuksiin perustuvan keinottelun. Öljyn kulloinenkin hinta on yhä enemmän riippuvainen tulevaan kysyntään ja tarjontaan liittyvistä odotuksista kuin kunkin ajankohdan kysyntä- ja tarjontatilanteesta. Hintaepävarmuuden nousu lisää suojautumiskustannuksia, mikä näkyy kustannusten nousuna esimerkiksi lentoliikenteessä.
Muutama vuosi sitten 150 sentin litrahintaa pidettiin kipurajana. Nyt tuo raja on ylitetty, mutta valituksia ei ole kovin paljon kuultu. On mahdollista, että hinta ampaisee jonakin päivänä 200 senttiin. Saa nähdä, pidetäänkö sitä uutena kipurajana.