Haaparanta Tornionlaaksolainen kirjailija Bengt Pohjanen ottaa sanan ja saarnaa kolmikielisellä äänellä. Saarna on tarina ja tarina muuttuu kielen vaihtuessa.
Haaparannan kaupunginhotellin legendaarinen Gulaschparonen ravintola on lukemattomien tarinoiden syntysija, ja se saa tunnetun tarinaniskijän entistäkin hurjemmalle tuulelle.
Eletään huhtikuista tiistaita armonvuonna 2003. Bengt Pohjanen pitää viimeisimmän kirjansa julkistamistilaisuutta. Kysymys on tornionlaaksolaisen tarina-aitan tyhjentämisestä. Tämän jälkeen tuskin kannattaa enää kirjoittaa mitään näistä selkosista.
Ravintolan pöydällä on ruotsinkielinen painettu versio Trevliga Djävlar (Mukavia piruja) ja "sama" meänkielisenä trilogiana, mutta äänikirjan muodossa. Suomenkielinen laitos odottaa Pohjasen tietokoneessa. Meänkieliset niteet ilmestyvät kesällä, suomenkielinen teos ehkä ensi vuonna.
Kääntäjänä, kirjailijana, tulkitsijana ja tulkkina on sama mies, Bengt Pohjanen, kolmen kielen kirjailija ja siten harvinaisuus tässä maailmassa. Pohjanen sai äidinmaidossa meän kielen, opetteli sitten ruotsin ja lukioaikanaan Haaparannalla suomen; osti torniolaiselta kioskilta Kansa taisteli, miehet kertovat -lehtiä ja etsi suomalaista identiteettiään.
Käännös vääristää
Pohjanen puhuu marginaalikirjoittamisesta, monikulttuurisesta kirjoittamisesta, jossa kieli on ytimessä.
Alkuperäinen tarina on kirjoitettava alkuperäisellä kielellä. Tulkkaus ja käännös vääristää, karsii rönsyjä ja rehevyyttä, muuttaa tarinaa.
Ruotsinkielistä versiota Trevliga Djävlar kirjailija luonnehtii tulkkausmetodilla työstetyksi.
"Se on tulkin väärinkäsitys kertojan tarinoista, sillä tulkki ei pysty kertomaan todellista tarinaa. Alkuperäinen tarina on meänkielinen trilogia. Ne ovat oikeastaan eri teoksia", kirjailija selittää.
Oma juttunsa on myös suomenkielinen versio, sillä ei meänkielinen tarina sovi helsinkiläisille.
Rajatuuli kuljettaa
Kielipeliä Bengt Pohjanen on harrastanut aikaisemminkin, Korpela-trilogiassaan, jossa kieli kulki suomen ja meän kielen välimailla vaikeusasteen noustessa porras portaalta ja osa osalta. Kirjailija sanoo, että rajatuuli kuljettaa kieltä sinne sun tänne.
"Tässä yritin kirjoittaa neljännellä tavalla", hän sanoo.
Parhaillaan Bengt Pohjanen on kirjoittamassa romaania Haaparannasta, 1960-luvun alusta, jolloin koulussa huonosti viihtynyt lukiolainen karkasi mieluummin tarinoiden pariin ja suomalaisten juuriensa kartoittamiseen.