Pääkirjoitus

Be­ne­dic­tus hyvän tahdon lä­het­ti­lää­nä

Viime keväänä kuollut paavi Johannes Paavali II kohosi legendaksi muun muassa siksi, että hän matkusti enemmän kuin yksikään edeltäjistään.

Viime keväänä kuollut paavi Johannes Paavali II kohosi legendaksi muun muassa siksi, että hän matkusti enemmän kuin yksikään edeltäjistään. Puolalaisen kirkonjohtajan matkailulla oli myös poliittista merkitystä. Erityisesti se tuntui hänen ensimmäisellä vierailullaan kommunistiseen Puolaan 1979.

Kun puolalaispaavin seuraaja Benedictus XVI torstaina saapui kotimaahansa Saksaan, ei ilmassa ollut samanlaisia poliittisia latauksia kuin Johannes Paavalin suudellessa kotimaansa kamaraa 26 vuotta sitten. Silti Benedictuksen vierailu on kiinnostava ja merkityksellinen. Jännitettä oli esimerkiksi ilmassa perjantaina, kun saksalainen paavi vieraili juutalaisten synagogassa Kölnissä.

Alle puolen vuoden virassaolon jälkeen paavin linjauksia opillisiin, eettisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin odottavat myös edelleen kiinnostuneina sekä katolisen kirkon miljardi jäsentä että maailman poliittiset johtajat mutta myös muiden kirkko- ja uskontokuntien edustajat.

Jo muutaman kuukauden perusteella voi sanoa, että Benedictus on yllättänyt. Edellisessä tehtävässään Vatikaanin uskonopin neuvoston johtajana Joseph Ratzinger opittiin tuntemaan viimeisen päälle tiukkana katolisen opin vartijana. Sen saivat tuta esimerkiksi maailman luterilaiset kirkot, kun kirkkokuntien välillä muutamia vuosia sitten rakennettiin yhteistä asiakirjaa vanhurskauttamisopista.

Valintansa jälkeen Benedictus XVI muutti kuitenkin äänenpainojaan saman tien sovinnollisemmiksi. Samoin hänen lempeä olemuksensa ja tapansa lähestyä ihmisiä ovat olleet jotain muuta kuin mitä entiseltä opin päävahdilta osattiin odottaa. Hän on ilmaissut myös valmiutensa ekumeenisten aloitteiden tukemiseen. Aika näyttää, miten kirkkojen väliset yhteydet hänen aikanaan kehittyvät.

Paavin rooli uskonnollisena ja poliittisena liennyttäjänä ei kuitenkaan uudellekaan paaville ole ollut pelkkää päivänpaistetta. Viime kuussa hän ehti jo suututtaa Israelin puheellaan, jossa hän rukoili loppua terroriteoille Britanniassa, Egyptissä, Turkissa ja Irakissa muttei maininnut Israelia.

Uudenkin paavin arvostukset näkyvät myös siinä, mihin hän matkustaa. Tässä mielessä vierailu synnyinmaahan oli neutraali ratkaisu. Kiinnostavaa on nähdä esimerkiksi se, onnistuuko hän kaudellaan käymään Venäjällä, jonne hänen edeltäjänsä vierailu ei kirkkopoliittisten kiistojen vuoksi koskaan toteutunut.

paakirjoitus@kaleva.fi