Helsinki Millainen törkeys jääkiekossa on 18 ottelun pelikiellon arvoinen, millainen 27 ottelun arvoinen?
Pohdinta on tullut ajankohtaiseksi, kun on vertailtu Semir Ben-Amorin päällekarkausta Ari Lähteenmäen tapaukseen vuodelta 1986.
Lähteenmäen silmittömän hyökkäyksen kohteeksi joutui tuolloin Petri Lampinen. Lampisen mielestä olennainen ero on tapausten asiayhteyksissä.
– Erot ovat siinä mielessä isot, että silloin taklattiin liigan keltanokkatulokasta, nyt taklattiin suomalaista jääkiekkolegendaa, hän vertaa.
– Nyt taklaaja ja pahoinpitelijä oli pahoillaan tapahtuneesta, ymmärsi mitä oli tehnyt. Vastustajan leirissäkin kummasteltiin asiaa, kun kaveria on pidetty aika rauhallisena.
Lampiselta murtui Lähteenmäen hyökkäyksen voimasta leukaluu ja hammaskalustoa meni uusiksi. Hän huomauttaa, että HIFK-kovanaaman tempaukset olivat hämmentäneet jo aiemmin jopa omien joukoissa.
– ”Allu” ei ole ikinä maininnut sanallakaan, että olisi tehnyt mitään väärin.
Nyt suuremmat rapsut sai Jokerit, jolle Lampisen sydän sykkii yhä, vaikka peliura jäi erittäin lyhyeksi. Pankkialalla työskentelevä Lampinen, 45, kiittelee tuomioita.
– SM-liiga on näyttänyt kaapin paikan, ja se on hyvä niin.
Lampinen vei tapauksen aikanaan oikeuteen, missä Lähteenmäki tuomittiin 3 000 markan sakkoihin.
Myös Ben-Amorin teko päätyy käräjäoikeuden käsittelyyn, uskoo pitkän uran juristina tehnyt HIFK-kasvo Juha Rantasila.
– Lyhyellä aikavälillä tämä hoituu näillä rangaistuksilla, koska pelaajalle seuraa myös taloudellisia menetyksiä. Luultavasti tämä menee myös käräjäoikeuteen aikanaan, mutta kun hovioikeudesta saadaan kahden vuoden kuluttua päätös, tilanne on mennyt jo ohi, puolustajalegenda näkee.
Pitkän aikavälin muutoksia varten tarvitaan Rantasilan mielestä paljon muutakin kuin nippu pelikieltoja.
– Silloin pitää asenteiden muuttua, ja se lähtee jo junioreista. Siitä vastuussa ovat päättäjät ja seurojen johtohenkilöt, sen lisäksi valmentajat, erotuomarit, pelaajat. Kaikki, jotka liittyvät jääkiekkoon.
Rantasila pelasi HIFK:ssa vuosina 1967–75 – silloin, kun maine rymistelevänä joukkueena alkoi tosissaan syntyä. Koko kentän taklaukset oli sallittu hieman aiemmin, ja NHL:ssä parkkiintuneen puolustaja Carl Brewerin mukana IFK sai siitä oppia.
– Monta kertaa omat harjoitukset olivat kovempia kuin pelit, Rantasila muistelee.
Rantasila kuitenkin kiistää, että sen ajan HIFK olisi ollut väkivaltainen joukkue. Satunnaisia ylilyöntejä sattui muillekin joukkueille, hän painottaa.
– Mitään käskyttämisiä ei valmentajilta tullut, että pitäisi pistää vastustaja pelistä pois. Jos näytti siltä, että peli kovenee, siihen vastattiin koko joukkueena pelaamalla kovempaa peliä.
Semir Ben-Amorin yksipuolista hyökkäystä Ville Peltosen kimppuun Rantasila pitää aivan toisenlaisena tapauksena.
– Yksittäisen tapauksen takia ei pidä koko lajia mustamaalata, että jääkiekko on väkivaltainen peli.
– Ei tällä Peltosen tapauksella ole mitään tekemistä jääkiekon kanssa.
