Viime viikolla Belgian flaaminkielisessä kansallisteatterissa ensi-iltansa saanut Kristian Smedsin Mental Finland -näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton belgialaislehdissä.
Maan suurimman ranskankielisen päivälehden Le Soirin kriitikko Jean-Marie Wynants suhtautuu Smedsin teokseen myötämielisesti kehuen erityisesti tanssin käyttöä näytelmässä.
Wynantsin mielestä Mental Finlandin Monty Python -henkinen huumori on monin paikoin hauskaa, mutta toisaalta kaksi ja puoli tuntia kestävä näytelmä on liian pitkä.
Wynantsin mielestä Mental Finland on näytelmä identiteetin sulkeutumisesta ja sisäänpäin kääntymisestä sekä yhteiskunnasta, jossa pelätään toista. Tämä kutistaa ja radikalisoi ajatuksia ja johtaa lopulta katastrofiin.
"Joulupukkia ei ole olemassa eikä Eurooppa tee ihmeitä. On aika avata silmät, jos ei haluta nähdä lopullista big bangia", Wynants kirjoittaa.
Nyrkinlyöntien teatteria
Toisen ranskankielisen laatulehden La Libre Belgiquen kriitikko Guy Dupiat kiittelee Wynantsin tavoin Mental Finlandin mehevän groteskia huumoria. Erityistä kiitosta saa Hannu-Pekka Björkmanin suoritus suomalaisen saunan ovelle kolkuttavana epätoivottuna siirtolaisena.
"Tästä visuaalisten nyrkinlyöntien teatterista, joka ei pelkää mitään - ei edes kömpelyyttä - ja joka pysyy pirullisen mielikuvituksellisena, siitä joko pidetään tai se ärsyttää", Dupiat kiteyttää.
Näytelmän suurimpana miinuksena Dupiat pitää sen pituutta. Hänen mielestään Mental Finland olisi parantunut roimasti, jos sen kestosta olisi leikattu tunti pois.
Kulttuuriin keskittyneen flaaminkielisen Cutting Edge -nettilehden arvostelija Katleen Gabriels kiittelee Smedsin visuaalisesti vahvoja näyttämökuvia, mutta kollegojensa tavoin pitää näytelmää liian pitkänä.
Gabrielsin mielestä Mental Finlandin katkelmista ei muodostu yhtenäistä näytelmää, mutta esityksen rohkeus riittää kantamaan sen loppuun saakka.
Suomalaisilla opittavaa
Kielteisimmin näytelmään suhtautuu flaaminkielisen Knack-viikkolehden arvostelija Guido Lauwaert. Hänen mukaansa Mental Finland on lapsellinen ja ajatukseton kokoelma kliseitä ja ennalta-arvattavuutta.
Leuwaerts ei jaksa innostua Mental Finlandin huumorista, vaan pitää sitä tylsänä ja karkeana. Hänen mukaansa näytelmä on suoranainen loukkaus teatteritaidetta ja aikuisen yleisön arvostelukykyä kohtaan.
"Jos tämä spektaakkeli on suomalaista nykyteatteria parhaimmillaan, heillä on paljon opittavaa", Leuwaerts tiivistää.