Sota-aikaan sairaaloiden voisi kuvitella olevan tupaten täynnä. Beirutin Mount Lebanon -sairaalan käytävät kuitenkin kumisevat tyhjyyttään. Selityskin löytyy pian. Sairaala on Etelä-Beirutissa, aivan Dahijan alueen rajalla, jota Israel pommittaa jatkuvasti.
-- Ihmiset pelkäävät jäädä tänne, joten heille annetaan ensiapu täällä ja sitten he menevät muualle, kertoo Mount Lebanonin sairaalan talousjohtaja Roula Gharios Zahar. Zaharin mukaan sairaalan ylimmät kerrokset on tyhjennetty kokonaan pommitusten pelossa. Sairaalassa hoidetaan ainoastaan tehohoitotapauksia. Heidät on asetettu maan pinnan alapuolella olevalle osastolle.
Pääsemme juuri hissistä ulos, kun sähköt katkeavat. Generaattori käynnistyy kuitenkin välittömästi elintärkeiden laitteiden vuoksi. Teho-osastolla makaa haavoittunut sotilas. Hän sai vammansa tiistaiaamuna, kun Jomhourin alueella oleva armeijan kasarmia pommitettiin. Tiistaina uhrimääräksi kerrottiin 10 kuollutta ja 30 haavoittunutta sotilasta, lääkärit kertovat sairaalassa lauantaina, että kuolleita oli 19 ja haavoittuneita 35.
Vaikeasti haavoittunut sotilas
Sotilas on erittäin vaikeasti haavoittunut. Puolta hänen kasvoistaan peittää raskas side, käsi ja toinen jalka on kipsissä, josta törröttää metallitankoja. Toinen jalka on amputoitu reidestä, side on mädästä tahrautunut.
Sotilas ei tunnu olevan edes tajuissaan. Sotilaan vieressä makaa toinen haavoittunut nuori mies, Zeid Melhem. Hän jaksaa puhua muutaman sanan. -- Jäimme pommin alle Baabdassa eilen aamulla, ystäväni ja minä. Ystäväni kuoli, Melhem sanoo happinaamarin kasvoiltaan nostaen. Teho-osaston hoitaja Nadine Joubran istuutuu pöytänsä taakse huoahtaen. Hän kertoo, että hoitajia on liian vähän, koska monet ovat jääneet jumiin koteihinsa rikki pommitettujen teiden taakse.
Lääkintähenkilökunta itse asiassa yöpyy sairaalassa, he tekevät 48 tunnin vuoroja,ja pääsevät sitten lepäämään muutamaksi päiväksi. Turvallisuussyistä kukaan ei halua liikkua enempää kuin on pakko.
-- En pelkää, mutta olen hyvin surullinen, Joubran sanoo. Mount Lebanonin henkilökunnalla ei ole mitään aikomusta luovuttaa. -- Meillä on pulaa lääkintätarvikkeista ja ruoasta. Pystymme haistamaan pommit, niin lähelle ne putoavat. Mutta emme koskaan, koskaan, missään olosuhteissa sulje sairaalaa, ennen kuin kaikki kuolemme, vakuuttaa talousjohtaja Zahar, nuori nainen, päätään ponnekkaasti nyökäten.
Sairaalan ulkopuolella nainen kävelee hitaasti autoon, jonne mies kantaa vauvan koria. Vauva on syntynyt samana päivänä, mutta perhe pelkää jäädä sairaalaan.
Kulkutauditkin riskinä
Al Hayatin sairaala on syvimmällä pommitetulla alueella. Lähin pommikuoppa on vain noin 200 metrin päässä sairaalasta. Rakennuksen katolla on merkit, jotka kertovat sen olevan sairaala, mutta välittääkö Israel siitä, kukaan ei tiedä.
Sidonin kaupungissa sairaalaa pommitettiin perjantaina. Al Hayatin sairaala, jonka nimi tarkoittaa elämää, on yksityinen, mutta se hoitaa Dahijan köyhiä terveysministeriön tuella. Myös Al Hayatissa on rauhallista -- nyt.
-- lmaiskujen ensimmäisenä päivänä meillä oli paljon potilaita, mutta he ovat nyt kaikki lähteneet. Haluamme pitää myös potilaspaikkoja vapaina siltä varalta, että tulee uusia pommituksia. Uhreja tulee joka päivä muutamia, mutta he ovat lähinnä miehiä, kertoo Al Hayatin lääkäri Antoine Saber.
Naiset ja lapset ovat jo yli viikon kestäneiden iskujen jälkeen evakuoitu pohjoisempaan turvaan, Dahijassa on käytännössä jäljellä ainoastaan miehiä. Käytävillä kulkee kuitenkin muutamia synnytystä odottavia naisia. Lisäksi Saber mainitsee, että lauantaina sairaalaan tuli pari lapsipotilasta, jotka olivat sairastuneet juotuaan likaista vettä. Ilmaiskujen jälkivaikutukset alkavat näkyä tälläkin tavalla. Saber on huolestunut mahdollisista kulkutaudeista, jotka voisivat levitä herkästi taivasalla epähygieenisissä oloissa asuvien pakolaisten parissa.
Lasten pelkotilat kasvavat
Osastolla kerrosta ylempänä jälleen yksi nuori mies huutaa kivusta, kun hänen siteitään vaihdetaan.
-- Olemme hoitaneet nyt 140 potilasta sitten sotatoimien alkamisen 11 päivää sitten. Potilailla on ollut katkenneita jalkoja, sisäisiä vammoja, sirpalehaavoja. Viisi ihmistä on kuollut vammoihinsa sairaalassa, laskee lääkäri Mohamed Kasem.
Kasemin mukaan monet ovat kärsineet myös pahasta shokista. -- Alkupäivinä meillä oli noin 30 henkisistä traumoista kärsivää. Lääkäri arvioi, että pommitusten henkisiä vammoja parannellaan vielä vuosia jälkeenpäin.
-- Lapset muistavat pommitukset. Uskon, että sodan jälkeen fobiat kasvavat, tulee psykosomaattisia oireita ja masennusta, ehkä henkistä jälkeenjääneisyyttä. Tarvitsemme ulkopuolista apua tähän työhön, Kasem huomauttaa.