Batmanin kaltaiset supersankarit ovat Euroopan itäosista tulleiden juutalaisperheiden poikien luomuksia. He yhdistivät tarinoissa kulttuuriperintönsä Amerikan ihanteeseen.
Supersankarit syntyivät talouslaman aikana 1930-luvun Amerikassa ja ovat sen jälkeen menestyneet parhaiten sota-aikoina.
Alkutyöt tehneet nuoret miehet unelmoivat uljaasta tulevaisuudesta ja miettivät, millaista on olla oikea mies eikä marjanpoimija. Tieteislukemistot ja tuolloin uudet kehonrakennus-lehdet näyttivät mallia.
Maahanmuuttaja sankarina
Sankarit olivat luonteeltaan supermaahanmuuttajia, joilla oli ongelmia minuutensa kanssa. Tyypit tavoittelivat amerikkalaista unelmaa, mutta olivat silti aina ulkopuolisia.
Juutalais-kristilliset messiastarinat yhdistyivät todellisiin pelkoihin laman, sodan, syrjinnän ja rikollisuuden kourissa.
Jerry Siegel ja Joe Shuster loivat 1930-luvun puolivälissä Supermanin (Suomessa Teräsmies), joka aloitti sarjakuvalehdessä 1938. Batmanin hahmotteli seuraavana vuonna Robert Kahn (Bob Kane). Myös Will Eisnerin kuuluisa hahmo Spirit kuului sakkiin.
Stanley Lieber (Stan Lee) ja Jake Kurtzberg (Jack Kirby), nuo mainiot Marvel Comicsin miehet, onnistuivat vasta 1960-luvulla kehittämään oman linjansa. Tekijöiden sukujuuret olivat Venäjällä, Romanissa, Puolassa ja Liettuassa.
Viihdeversio
palvonnasta
Kirjailija George Orwell arveli tuoreeltaan, että tällaisten sankarien ihailu oli amerikkalainen viihdeversio samasta vahvan johtajan palvonnasta, joka nosti Euroopassa Adolf Hitlerin ja Benito Mussolinin valtaan.
Tulloin puhuttiin paljon nietzscheläisestä yli-ihmisestä. Superman, "huomisen ihminen" (hahmo oli Man of Tomorrow ennen kuin siitä tuli Man of Steel), oli saman aikakauden tuote kuin rotuopit. Kohtalon iva onkin siinä, että sankaritarinoiden tekijät olivat juutalaisia.
Supersankaritarinat eivät ole harmitonta viihdettä, uskovat professorit Robert Jewett ja John Shelton Lawrence kirjassaan Captain America and the Crusade Against Evil. Heidän mielestään amerikkalaiset todella tarvitsevat ylivoimaisia sankareita.
Pelastajahahmot eivät ole vain messiaita vaan myös popfasisteja, jotka ilmaisevat kansan turhautumista tehottomaan demokratiaan. Sankarin taistelutahto on järkkymätön ja moraalinen täydellisyys ehdoton. Maskit, univormut ja salaiset piilopaikat paljastavat, ettei heeros halua samastua tehottomaan byrokratiaan.
Goottilepakko haluaisi, että maailma toimisi paremmin kuin se käytännössä toimii. Batmanin ratkaisut eivät vain aina kestä päivänvaloa. Mutta sellainen on supersankarin syvin olemus. Hän ei tee mitä säännöt sanovat vaan mitä haluaa.
Yön ritari saa ensi-iltansa perjantaina 26.7.