Aku Ankka -albumi Neljä mestaria julkistetaan 19.4. Albumin piirtäjät Cèsar Ferioli,
Paco Rodriguez,Wanda Gattino ja
Kari Korhonen esiintyvät Tampere kuplii
-sarjakuvatapahtumassa 19.-20.4.
Miekka ja kypärä -palstalla käsitellään
nuorisokulttuuria menneiltä vuosilta.
Pupu Lihavisto on paitsi kuulantyöntäjä, myös taiteilija.
Carl Barksin (1901-2000) klassiset Aku Ankka -sarjakuvat ovat jättäneet jälkensä usean sukupolven tajuntaan. 1970-luvulla taiteellisen uransa Oulussa aloittaneeseen Samuli Kerolaan Aku vaikutti siinä määrin, että hän nappasi taiteilijanimensä Barksin Yleisurheilukilpailut-sarjasta: hänestä tuli Pupu Lihavisto.
"Se oli kapinaa kapinaa vastaan 70-luvun jälkipuoliskolla, jolloin aktivoiduttiin kulttuurisesti tee se itse -hengessä", 1959 syntynyt Kerola (o.s. Miettunen) muistelee. "Nimenvalinta taisi olla vastareaktio ennen kaikkea Hanoi Rocksin ja Johnny Lee Michaelsin suuntaan."
Hetkinen - eivätkös mainitut artistit nousseet esille vasta 80-luvun alussa? Syyllistytäänkö tässä nyt anakronismiin?
"Voi olla, että selitän jälkikäteen paremmin kuin silloin", Kerola aprikoi. "Mutta englanninkielisiä nimiä oli, ja ne ärsyttivät tee se itse -henkilöä suunnattomasti. Toisaalta olin jossain määrin warholisti: käytin mielelläni valmistavaraa."
Kerola piirsi, maalasi ja soitteli omin päin pianoa. Sitten Merikosken lukiosta löytyivät bändikumppaneiksi Kauko Röyhkä ja RukiVehr A. Kivi. Syntyi 500 kg lihaa.
"Kauko haki taiteilijanimeään. Ruki oli ensin Sibelius ja lopulta RukiVehr A. Kivi, jossa A tarkoittaa astianpesukonetta. Lihavisto-nimi löytyi tuolloin."
Barksilaiseen ratkaisuun päätyi samoihin aikoihin myös tamperelainen uuden aallon yhtye Vaaralliset lelut, jonka nimi on monikkomuoto kuuluisan "Pim! Olet hypnotisoitu!" -sarjan otsikosta. Bändin kitaristi Jyrki Siukonen tunnetaan nykyisin Kuvataideakatemian professorina.
"Pidimme sarjakuvia kulttuurina", Kerola toteaa. Hänen harrastuneisuutensa ulottui Tintistä ja Asterixista Robert Crumbiin ja muuhun yhdysvaltalaiseen undergroundiin. Aku Ankka oli puolestaan läheinen koko bändille.
"Kaukolla oli vanhoja vuosikertoja, joita lainailin ja jotka pikkusisareni repivät palasiksi, mistä Kauko taitaa olla vieläkin katkera. Kaikki arvostivat nimenomaan Carl Barksia. Ja vuosien 1965-68 lehdistä löytyi mielenkiintoisia juttuja melkeinpä keneltä tahansa piirtäjältä."
Kerola/Lihavisto soitti koskettimia 500 kg lihaa -yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla. Provinssirockissa 1987 hän jätti bändin kesken keikan. Syntyi RukiVehrin ja Terveet Kädet -solisti Läjä Äijälän kanssa perustettu The Leo Bugariloves, joka toimii edelleen. Ja viime syksynä Lihavisto julkaisi Äijälän ja Astro Lihjamon kanssa kirjoitetun Runojen kevät -kokoelman.
Näkyyköhän Aku Ankan vaikutus laaja-alaisen taiteilijan tuotannossa muuten kuin pseudonyyminä?
"Yhteistä on lievästi surrealistinen mielentila. Yleisasenteeni pohjautuu vahvasti Barksiin, Crumbiin ja Heikki Toppilaan", hän sanoo ja rinnastaa Barksin Limingassa vaikuttaneeseen, kansanperinteeseen pohjautuvia kauhukuvaelmia kirjoittaneeseen Toppilaan. "Heitä yhdistää groteskius."
Oma lukunsa on vanhojen Barks-suomennosten kielellinen loisto (kieliasu tosin vaihtelee painoksen mukaan). Nuori Kerola omaksui niistä lukuisia sloganeita, jotka ovat nyt hautautuneet vuosikymmenten sedimenttien alle. Jotain muistuu silti mieleen.
"´Paha kurki´ oli kirosana sivistyneessä ympäristössä. Puhuvan koiran ´Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä´ -lausumaa käytän edelleen. Se tulee mieleen varsinkin nyt kun innovaatioyliopistoa rakennellaan", Helsingin kauppakorkeakoulussa työskentelevä mies kertoo.
"Nykyisissä Akuissa on jonkin verran fiilistä, että nokkeluudesta on tullut itsetarkoitus. Mutta kielen moninaisuus on osa nautintoa. Nyt tyttäreni on ottanut perinnön hoidettavakseen. Hän on Aku Ankka
-friikki. Sekä Barks että Don Rosa ovat suosikkipiirtäjiä."