Jos Barents-yhteistyötä Suomen puolesta hoitavat pohjoisen maakuntaliitot eivät saa valtiolta toimintaan erillistä rahoitusta, uhkaavat Barentsin tarjoamat laajat mahdollisuudet jopa vesittyä Suomen osalta.
Maakuntaliitot haluavat hallitukselta puolen miljoonan euron vuosittaisen panoksen, jotta suomalaisosapuoli kykenee täysipainoisesti olemaan yhteistyön kehittämisessä mukana.
Liitot nostavat asian esille torstaina ja perjantaina Uumajassa Ruotsissa pidettävässä euroarktisessa ulkoministeri- ja aluekoukouksessa.
Rahapulan vuoksi suomalaisosapuolen edellytykset toimia yhteistyössä ovat "epätasa-arvoiset" Ruotsin ja Norjan vastaaviin verrattuna, Pohjois-Pohjanmaan liittoa kokouksessa edustava varapuheenjohtaja Alpo Löytynoja (sd.) sanoo.
"Ruotsissa ja Norjassa keskushallinnot tukevat alueidensa Barents-yhteistyötä huomattavassa määrin. Se on tuonut epätasapainoa työskentelylle. Rahoituksen puute on ikävällä tavalla kansainvälinen uskottavuuskysymys", Löytynoja huomauttaa.
Norjalla asioita hoitaa peräti kymmenen hengen sihteeristö, ja Ruotsillakin on kaksi päätoimista Barents-työntekijää. Tehtäviä naapureissa, kuten myös Venäjällä, hoitavat läänit. Suomessa työ on annettu maakuntaliitoille, jossa sitä tehdään oman toimen ohella ilman minkäänlaista tukea.
Lipposelta lupaus
rahoituksesta
Barents-yhteistyö saavutti vuoden alussa kymmenen vuoden rajapyykin. Kokousta juhlittaessa Norjan Kirkkoniemessä silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ehti jo lupailla puolen miljoonan euron vuosittaista pottia yhteistyölle, mutta lupaus on jäänyt lunastamatta. Maakuntaliittojen mukaan jarrumiehenä asiassa on toiminut ulkoministeriö, jonka takana kyseisenkaltainen rahoitus makaa.
Ulkoministeriöstä on annettu ymmärtää, ettei se halua synnyttää uusia rahaa nieleviä rakenteita. Löytynojan mukaan moisesta ei ole kyse, vaan rahoilla varmistetaan se, että Suomi kykenee olemaan täysipainoisesti mukana tärkeissä Barentsin kehittämishankkeissa.
Pahimmillaan rahapula voi johtaa siihen, että Suomi jää mopen osille siinä vaiheessa kun iso pyörä Barentsin alueella pyörähtää käyntiin.
Löytynoja muistuttaa, että maakuntaliitot ovat saaneet Barents-yhteistyön perinnöksi valtiolta, kun lääninhallitusten työsarkaa aikoinaan tarkistettiin ja sen tehtäviä siirrettiin maakuntien liitoille.
"Rahoitusta ei tuolloin kuitenkaan siirretty vastaavasti", Löytynoja toteaa.
Lisäksi vuoden 2002 alueiden kehittämislaki velvoittaa maakuntia hoitamaan kyseisenkaltaisia tehtäviä. Laissa puhutaan myös tuesta, jota kuitenkaan ei ole näkynyt. Maakuntien rooli on mainittu myös nykyisessä hallitusohjelmassa.
EU:lta rahaa
hankkeille
EU:kaan ei ole tullut maakuntaliittojen avuksi rahapulassa. Yhteistyön organisointiin ja hankkeiden valmisteluuun sitä ei heru. Itse valmiiksi hahmotellut hankkeet eivät sitä vastoin ole vastatuulessa, vaikka monet niistä etenevätkin tuskallisen hitaasti. Niille EU:lta löytyy omat momenttinsa. Mahdollisuuksia onkin vuosien varrella hyödynnetty kun Barents-yhteistyölle on haettu konkreettisia muotoja.
Monilla tahoilla Barents-yhteistyön ympärille rakentunutta kanssakäymistä on pidetty varsin yhdentekevänä sosiaalisena seurusteluna, varsinkin kun näytöt konkretiasta viipyivät vuodesta toiseen. Viime aikoina tuloksia on kuitenkin alkanut tippua.
Vähäisimpänä niistä ei ole yhteistyö Venäjän luoteisosien valtaisan ydinjäteongelman ratkaisemisesa kansainvälisellä yhteistyöllä. Viime talvena Venäjä päätti viimein sitoutua asiaan. Silti vasta aivan äskettäin maa on lupaillut takuita siitä, että homma myös hoidetaan, Lapin maakuntajohtaja Esko Lotvonen sanoo. Hän on ollut rakentamassa Barents-yhteistyötä sen alkumetereiltä saakka.
Nyt länsimaiset toimijat uskaltavat lähteä toteuttamaan ydinjätehanketta. Aiemmin pelkona oli se, että Venäjä vie kohderahat mutta mitään muuta ei tapahdu. Ydinjätehankkeen rahoitus tulee Pohjoinen ulottuvuus -ohjelman ympäristörahaston kautta.
Lotvonen pitää ydinjätehanketta parhaana osoituksena siitä, että Barents-yhteistyötä on järkevää tehdä. Vaikka toistaiseksi taloudellisen yhteistyön puolella on koettu pettymyksiä, on ruohonjuuritasolla saatu aikaan kohtalaisen paljon.
Varsinkin koulutuksen, kulttuurin ja nuorisotyön puolella on edistytty. Nuorisotyössä esimerkiksi ollaan jo mukana venäläisnuorten arkisten ongelmien hoidossa.
Lotvonen uskoo, että myös talouspuolella päästään hiljalleen eteenpäin. Siinä missä Venäjä aiemmin oli haluton ottamaan länsiyrityksiä mukaan energiavarojensa hyödyntämiseen, on silläkin saralla edistytty.
Esimerkiksi suomalainen Fortum on mukana rakentamassa öljyputkea Arkangelin-Nenetsian alueella, Lotvonen havainnollistaa.