Amerikkalainen näyttelijä ja Oscar-voittaja Jane Fonda on ollut viime aikojen haastatelluin ja profiloiduin yksittäinen henkilö Suomessa. Kaikki kynnelle kykenevät tiedotusvälineet televisiota myöten ovat tehneet juttuja hänen Suomen-vierailustaan ja uudesta kirjastaan "Tähänastinen elämäni". Fondasta on saatu tietää tästä syystä Suomessa ehkä enemmän kuin niinä noin 45 vuonna, jotka hän on ollut tähti ja seikkaillut myös suomalaisessa mediassa amerikkalaisen tiedonvälityksen tuotteena.
Fondan kirjan tarina, hänen omaelämäkertansa, on äärimmäisen surullinen. Ihaillun, menestyneen, rikkaan ja vielä 68-vuotiaanakin erittäin vetävän näköisen tähden lähes koko elämä on ollut viimeistä kuutta vuotta lukuunottamatta kuin yhtä kärsimysnäytelmää - epätoivoista itsensä etsimistä, onnettomia perhesuhteita, särkyneitä avioliittoja, loputonta miesten miellyttämistä, silikoneja, bulimiaa, hyväksikäyttöä ja alkoholia...
Julkisuudessa Jane Fondan elämää on sävyttänyt yleensä glamour lukuunottamatta Vietnamin sodan aikana ilmoille putkahtaneita riitasointuja. Kaiken hänen kohdalleen sattuneen menestyksen huipentuma näytti olevan avioliitto mediakeisari Ted Turnerin kanssa. Onnea huokunut pari kylpi rahassa ja kulki umpirakastuneena käsi kädessä eri puolilla maailmaa salamavalojen loisteessa.
Mutta sekin oli kuitenkin pelkkää kulissia, kuten koko Fondan näyttelijäperheen elämä, johon myös suomalaiset ovat päässeet kurkistamaan Amerikasta virranneiden valokuvien, elokuvapuffien, haastattelujen ja juttujen ansiosta. Fondan perheestä on kirjoitettu vuosien varrella Suomessa niin paljon, että monet tuntevat Janen, hänen isänsä Henryn ja veljensä Peterin vaiheet ehkä paremmin kuin esimerkiksi kotimaiset elokuvatähdet, joiden tukena ei ole samanlaista julkisuuskoneistoa kuin Yhdysvalloissa.
Vain Fondan äidin, Frances Seymourin, hahmo on jäänyt etäiseksi siksi, ettei glamouriin ja Hollywood-tähteyteen oikein sopinut kuva mielenterveysongelmien vuoksi itsemurhan tehneestä äidistä. Ja juuri siksi se tarina, jota Jane Fonda tuli kertomaan Suomeen, on hyvin riipaiseva. Hän kaataa suurin piirtein kaikki elämänsä julkiset kulissit, ja se totuus, mikä niiden takaa paljastuu, on niin raaka ja kontrastinen hänen julkikuvaansa verrattuna, että se pakottaa kysymään, onko Fondan haastatteluissa ja kirjassaan kertoma tarina totta vai onko sitä höystetty niin, että se kävisi kaupaksi paremmin.
Myytäväksihän Fonda on tämänkin tarinan tarkoittanut elokuviensa ja jumppavideoidensa tavoin. Kaikki näyttää olevan kaupan maailmassa, jota hän edustaa. Silti on syytä uskoa, että Fondan kertomus onnettomasta elämästään ja itsensä etsimisestä pitää kutakuinkin paikkansa, vaikka varmaankin joku toinen - esimerkiksi hänen muutamat aviomiehensä - laatisi hänestä hyvinkin erilaisen luonnekuvan.
Totuus entisen seksisymbolin Barbarellan, Vietnamin sodan vastustajan, kaksinkertaisen Oscar-voittajan, onnea uhkuneen äidin ja puolison sekä terveellisen elämän esitaistelijan elämästä on surullista kuultavaa myös tiedonvälityksen näkökulmasta. Tähtikulttia pönkittävä valtava amerikkalainen julkisuuskoneisto ja Yhdysvaltain tiedotusvälineet sen
instrumenttina ovat levittäneet vuosikymmeniä täyttä potaskaa kuuluisan näyttelijän yksityiselämästä.
Julkisuuskoneistolla on oma tehtävänsä, ja Fonda antoi julkisuutensa rakentua niin kuin tapahtui. Totuus paljastuu vasta nyt, kun hän näki aiheelliseksi kertoa sen muhkeaa kustannussopimusta vastaan.
Suomalaisilla journalisteillakin voi olla aihetta jonkinlaiseen itsetutkisteluun. Samat jutut amerikkalaiselta sylttytehtaalta ovat nimittäin levinneet myös Suomeen. Yksi kovimpia Fondan kirjaan sisältyviä "oikaisuja" on tarina Hanoin Janesta, maailmaa kohahduttaneesta kuuluisasta kuvasta, jossa Fonda istui nauraen ilmatorjuntatykin päällä Hanoissa.
Kuva oli 1972 dynamiittia Yhdysvalloissa, jossa kiivailtiin Vietnamin sodan oikeutuksesta. Nyt Fonda katuu kuvaan sisältyvää poliittista kannanottoa, joka teki varakkaan perheen tytöstä luopion amerikkalaisten silmissä, mutta ei sodan vastaisuuttaan.
On ehkä liikaa odottaa, että pienessä Suomessa olisi pystytty räjäyttämään amerikkalaisen mielikuvateollisuuden myytinrakennuskoneistot tai tulkitsemaan niiden sanomaa oikein. Nopeassa tiedonvälityksessä on aina kova haaste kaivaa taustoja esiin, ja sitä paitsi maailmassa oli paljon tärkeämpääkin ja läheisempää taustoitettavaa.
Fondalle se on eduksi. Hän hyötyi tähtikultista ja hyötyy nyt myös siitä, että murskaa julkisuuteen syötetyt myytit.