kyosti.karvonen@kaleva.fi
Muu maailma seuraa henkeään pidättäen Yhdysvaltain presidentinvaaleja esivaaleista lähtien. Samalla laskelmoidaan, mitä itse kullekin valtiolle merkitsisi, jos se tai se ehdokas valittaisiin maailman mahtavimpaan virkaan.
Asetelma on nyt harvinaisen kutkuttava. Vankimmin tarjolla Valkoiseen taloon ovat musta mies, valkoinen nainen ja valkoinen mies. Valkoinen mies on hallinnut presidentin virkaa ensimmäisestä presidentistä George Washingtonista alkaen.
Siksi joko mustan tai oikeammin mulattimiehen Barack Obaman tai valkoisen naisen Hillary Clintonin valinta olisi historiallista. Mutta kyllä myös John McCainin valinta menisi historiaan. Nyt 71-vuotias McCain olisi vanhin virkaan valittu. Vanhuusennätystä pitää Ronald Reagan, joka oli virkaan astuessaan 69-vuotias.
Maailma liittää Yhdysvaltain presidentinvaaleihin helposti (yli)suuria toiveita. George W. Bushin valtakausi on ollut sen verran tervanjuontia, että nyt odotetaan kuuta taivaalta. Euroopassa kuvitellaan, että demokraattipresidentti olisi sille parempi. Monesti yhteistyö on kyllä sujunut paremmin republikaanipresidentin kanssa.
Kannattaa siis panna jäitä hattuun. Esimerkiksi Eurooppa-politiikka pysynee samoissa uomissa, olipa tuleva presidentti kuka tahansa kolmesta. Sen sijaan Obaman tai Clintonin valinta olisi sitäkin käänteentekevämpää Yhdysvaltain sisällä.
Etenkin mustien ja valkoisten väliset etniset jännitteet ovat Yhdysvalloissa historiallisista syistä yhä hyvin lähellä pintaa. Niiden päälle on kasvanut uudenlaisia jännitteitä uusien etnisten ryhmien maahanmuuton myötä.
Ei-valkoinen nousee Yhdysvaltain presidentiksi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, sillä muutaman vaalikauden päästä valkoiset jäävät vähemmistöön muihin väestöryhmiin nähden.
Nyt näyttää siltä, että Obaman karisma voi tehdä mahdottomankin mahdolliseksi: valkoiset voisivat äänestää mustaa miestä. He olisivat voineet äänestää jo Colin Powellia, jos hän vain olisi lähtenyt aikoinaan ehdolle.
Rouva Clintonin valinta saattaisi olla itse asiassa Obaman valintaa kovempi juttu. Yhdysvallat on vaikkapa pohjoismaihin verrattuna vankasti miesjohtajien käsissä ja arvopohjaltaan vanhoillinen. Äänestämiskynnystä nostaa sekin, että kysymyksessä on juuri Hillary Clinton.
Mitä kolmesta ehdokkaasta kunkin valinta merkitsisi Irakin sodalle? McCain on ilmoittanut pitävänsä joukot Irakissa vaikka sata vuotta. Clinton äänesti sotaan lähdön puolesta, mutta on sittemmin arvostellut Bushin sotapolitiikkaa. Obama äänesti sotaan lähtöä vastaan.
Vasta myöhemmin kampanjassa, jos sittenkään, selviää, millaista Irak-politiikkaa olisi luvassa. Jos sotaa vastustanut Obama tulisi valituksi, hänenkin pelivaransa Irakissa olisi hyvin pieni. Nyt Irak on rauhallisemmassa vaiheessa, mutta olisiko hypervalta valmis nielemään ylpeytensä ja vetäytymään, jos yhteenotot leimahtaisivat?
Pääosassa ovat kuitenkin periamerikkalaiseen malliin aivan muut asiat. Tv-yhtiö CNN on vertaillut kotisivuillaan ehdokkaiden muutamiin asioihin ottamia kantoja. Jo lista kertoo paljon Yhdysvaltain sisäpolitiikasta.
Irak ja Iran ovat mukana, mutta mitäpä ovat muut tärkeät aiheet? Abortti, aseet, samaa sukupuolta olevien avioliitot, kantasolututkimus ja muutama tavanomainen sisäpoliittinen kysymys. Esimerkiksi EU ja Venäjä loistavat poissaolollaan. Ne ovat sivuseikkoja.