Teatterifestivaali voi kestää myös ainoastaan yhden päivän. Silti festivaali voi olla kokemisen arvoinen, rikas ja antoisa.
Nukketeatteri Akseli Klonk tuotti yhdessä Hämeenlinnan Hippalot-lastentapahtuman ja Lapin läänin läänintaiteilijan Leila Peltosen kanssa Suomeen kaksi laadukasta nukketeatteria naapurista.
Levende dukker -ryhmä Norjasta ja Abellin maaginen teatteri Ruotsista täyttivät yhdessä Hannu Räisän Klovni Rudolfin kanssa yhden päivän festivaalipaketin tiistaina Oulussa.
Aamupäivällä tutustuttiin ensin afrikkalaiseen bushbabyyn ja baobabiin. Sitten istuttiinkin jo Mäkelininkadulla neljän pyörän päällä matkalla Japaniin.
Ötökkä oli yöapina
Teatterin varmasti vaativin katsojaryhmä ovat 0-3-vuotiaat. Teatterin maailma on heille tosi paikka, jossa jo elävä nukke voi olla pelottava. Katsomossa saattaa vallita kauhun tasapaino: kun yksi alkaa itkeä, toisiakin alkaa pelottaa.
Oslolainen Levende dukker -ryhmä hallitsi tilanteen hienosti, vaikka yleisössä oli ainakin kolmekymmentä haastavan ikäryhmän herttaista edustajaa, jotka eivät ymmärtäneen sanaakaan norjaa.
Baobab ja bushbaby -esitys etenee varovaisesti uudesta asiasta toiseen. Ensin tutustumme baobabiin, joka on afrikkalainen jättiläispuu. Sitten reppu yllättäen muuttuu bushbabyksi, banaanin väriseksi otukseksi, jolla on pitkä häntä ja yhtä suuret silmät kuin avaruusolioilla.
Bushbaby oli pienen Elinan mielestä pelottava. Hänestä se oli joku ötökkä. Oikeasti bushbaby on eräs yöapinalaji.
Ryhmän oivaltava teatteri on sitä, että tämä vieras otus oli tehty tutummaksi varustamalla se tutilla. Kun vauvakatsojat ja tutista vieroitetut sen huomasivat, riemu katsomossa oli katossa.
Esityksen tarina on lyhyt. Se kertoo surullisesta baobabista, joka tahtoi olla hoikka palmu tai hienon värinen jakaranda. Niinpä jumala keikautti sen ylösalaisin, niin että juurista tuli oksisto.
Baobab on huonotapainen puu ja tuttu myös Antoine de Saint-Exuperyn Pikku Prinssistä. Prinssihän joutuu jatkuvasti kitkemään sitkeitä baobabeja pois pieneltä planeetaltaan, etteivät ne valtaisi sitä kokonaan.
Levende dukker -ryhmän näyttelijät Agnes Schou ja Knut Alfsen ovat saaneet baobabinsa ja tarinansakin Lofooteilla asuvalta tekstiilitaiteilija Vebjørk Thoelta. Näyttämöä hallitseva näyttävä baobab on tekstiilitaideteos, johon Thoe sai idean Afrikassa viettämästään lapsuudesta - niin kuin bushbabyynkin. Viehättävä esitys päättyy kukintaan. Yleisö soittaa puun omilla hedelmillä surut itseltään ja puulta kauas arkipäivään.
Bussiteatterissa Japaniin
Abellin maagisella teatterilla on maaginen auto. Se on teatteriksi muutettu punainen bussi, jonka kyljessä komeilee lohikäärme. Tiistaina teatteri oli parkkeerattu Reinilän talon viereen Mäkelininkadulle loivaan ylämäkeen. Bussiteatteriin kömpivät takaovesta sisään niin ruotsinkielisen päiväkodin kuin esikoulunkin lapset.
Bussin sisällä on punainen teatteritila, jossa on nouseva katsomo. Sisään mahtuu 50 lasta tai 40 aikuista.
"Meillä on ollut teatteribussi jo yli 20 vuotta, nythän näitä on muillakin. Tämä on jättihyvä kiertuemuoto. Esitys on yhtä hieno ja aina valmis joka paikassa. Bussissa on parempi teatteritunnelma kuin esimerkiksi jossakin liikuntasalissa", kertoo nukkenäyttelijä Fatima Olsson.
Bussiteatteri ei tarvitse muuta kuin töpselipaikan.
Abellin maagisen teatterin osoite on Nackassa Tukholmassa, mutta ryhmä kiertää hyvin paljon. Se on vieraillut Euroopan festivaalien lisäksi USA:ssa, Indonesiassa ja Japanissa.
Bussin lisäksi ryhmän ominaispiirteenä ovat eri kansojen traditioista ideansa ja materiaalinsa ammentavat esitykset. Oulussa nähtiin jännittävä japanilainen tarina, jossa pääosaa esittivät herttainen ukko, tämän ilkeä eukko ja kesy varpunen.
Esityksen hienous oli siinä atmosfäärissä, joka synnytettiin traditionaalisia japanilaisia aineksia yhdistämällä. Sisätilalavastus oli miniatyyrikokoinen paperiseinäinen huone. Ulkotila oli kuin sukellus japanilaiseen tussimaalaukseen. Ryhmän bunraku-tekniikalla rakennetut nuket ovat toisen ruotsalaisen, Oulussakin vierailleen teatteri Svarta Kattenin taiteellisen johtajan Tomas Lundqvistin käsialaa.
"Onko se elävä", lapset kyselivät ihmeissään pienestä varpusesta, joka lehahteli näyttämöllä ja sujahti sitten häkkinsä. Kaikkia nukkeja liikutti vain kaksi näyttelijää: Fatima ja Anders Olsson.
Den förtrollade sparven - Loihdittu varpunen on opettavainen kummitustarina, jossa nukentekijä on päässyt irrottelemaan myös taikalaatikon kauhuja rakennellessaan. Ahne eukko ei löydä varpuselta ryöväämästään arkusta jalokiviä vaan kyklooppipojan, käärmeen, pirullisen akan ja paholaisen.
Abellin maagisen teatterin taidetta sopivat kuvaamaan adjektiivit kulttuuritietoinen, huoliteltu ja tyylikäs.
Oulusta yhden päivän festivaalin esiintyjät jatkoivat vielä kahdeksi päiväksi - torstaiksi ja perjantaiksi - Rovaniemelle.