Puistojen kaupunkina tunnettu Banja Luka on ollut vuodesta 2003 alkaen ollut Bosnian serbitasavallan eli Republika Srpskan virallinen pääkaupunki. Sellaiselta sen myös halutaan näyttävän.
Vilkkaan bulevardin varteen on noussut mahtipontinen, lasilla ja teräksellä päällystetty hallituksen tornitalo, ydinkeskustaan kultakupolinen Kristus Pelastajan ortodoksikirkko, ja keskustan kävelyvyöhyke on saanut millintarkasti asetellun uuden laatoituksen.
Banja Luka kasvaa nopeasti. Erityisesti kesällä sen kauppakujat ja ulkoilmakahvilat kuhisevat elämää.
Ensivaikutelman perusteella ei arvaisi, että kaupungissa tehdään suomalaista kehitysyhteistyötä. Suomen helluntaiseurakuntien Fida International -järjestö vetää kaupungissa Suomen ulkoministeriön tuella yhteisökehitysohjelmaa, jonka tarve juontaa Bosnian sotavuosiin (1992-95). Tuon ajan taakka tuntuu komeiden julkisivujen takana edelleen.
Köyhyys kätketään
kodin seinien sisälle
Vain muutaman korttelin päässä komeasta keskustasta tulevat vastaan köyhän väen alueet. Kadulla ahdinko ei tosin juuri näy, sillä useimmat haluavat täällä kätkeä köyhyyden kodin seinien sisälle.
Bosnian serbialueet saivat sodan jälkeen selvästi vähemmän jälleenrakennusapua kuin muslimien eli bosniakkien ja katolisten kroaattien alue. Tuhotkin olivat serbialueilla pienempiä, mutta osasyynsä epätasapainoon oli sotatapahtumilla ja koko serbiväestöä leimanneella Radovan Karadzicin ja Ratko Mladicin synkällä maineella.
Sotaan syyttömiä tavallisia serbejä tilanne on silti jopa katkeroittanut.
Salibandy
yhdistää kansanryhmiä
Banja Lukassa Fidan työtä tekevä suomalaispariskunta Miika ja Mirjam Kurkkiokaan ei silti kuljeta kaupunkiin säkeillä tai rekoilla aineellista apua. Heidän työnsä rakentuu pienemmistä kehityshankkeista, joiden toteutuksessa on mukana paikallinen yhteistyökumppani, Banja Lukassa toimiva protestanttinen seurakunta.
"Me rakennamme lähinnä sen kapasiteettia", Miika Kurkkio kuvaa tehtäväjakoa.
Tukeminen ja käytännön tekeminen nivoutuvat kuitenkin yhteen. Miika Kurkkio on esimerkiksi ollut nostamassa pystyyn Banja Lukan ensimmäistä salibandyseuraa.
Laji on Bosniassa uusi, ja sen avulla on mahdollista lähentää kansanryhmiä toisiinsa. Muutama päivä sitten paikallinen tv-kanava teki jutun uudesta ihmeellisestä lajista.
Äskettäin banjalukalaisten seura Gromovi ("Salamat") kävi pelimatkalla muslimien ja kroaattien hallitsemassa Bosnian osassa ja sai hienon vastaanoton.
"Se oli fantastinen juttu", Kurkkio kuvaa.
Suomalaisia
kummiperheitä
Fidan ja sen yhteistyökumppanin vetämiin pieniin osahankkeisiin kuuluvat myös englannin kielen opetus, paikallisen erityiskoulun kehittäminen sekä muun muassa draamakerhot. Uutena asiana liikkeelle on lähtenyt köyhiin perheisiin kohdistuva kummilapsitoiminta. Lasten kummit ovat suomalaisia lahjoittajia.
Käynti parissa perheessä Mirjam Kurkkion ja protestanttisen seurakunnan projektityöntekijän Ljiljana Banicekin kanssa todistaa, että serbipääkaupungissa todella on köyhätkin kotinsa. Näissä perheissä jo lasten koulunkäynnistä aiheutuvat pakolliset kustannukset saattavat olla lähes ylipääsemätön kuluerä.
Protestanttisuus
etu
Arviolta yli 90 prosenttia Banja Lukan asukkaista on serbejä - siis ortodokseja. Serbit tietävät protestanttien aikanaan eronneen katolisesta kirkosta.
Kun katolisuus ja kroaatit liittyvät serbien mielessä yhteen, protestanttisuutta pidetään jopa myönteisenä asiana, Banicek kertoo. Se helpottaa Fidan ja sen paikallisen kumppanin työtä.
Uskonnollisuus ei tavallisten serbien joukossa sinänsä ole järin vahvaa. He ovat ortodokseja siksi, että ovat serbejä - ja päinvastoin. Nämä asiat nivoutuvat tiukasti toisiinsa.