Oulu Big Band jäädytti toimintansa muutama vuosi sitten. Siitä tuli aukko oululaiseen musiikkimaisemaan, mutta nyt hiljaisuus on päättynyt. Kapellimestari Mika Kaijanen pohtii partaansa sukien, kuinka kaikki onkaan tapahtunut niin nopeasti:
"Aloitimme uudelleen viime syksynä ja nyt tilanne on se, että soittajia on tarpeeksi, paikoin jopa tuplamiehitys.Tässä on totuttauduttu tekemään töitä yhdessä, katsellaan ja kuunnellaan, miten tämä meidän soitto oikein sujahtaa."
Tottumista siinä onkin, kun jokusenkymmentä ihmistä kokoontuu yhteen soittamaan. Kaijanen korostaa sitä, että big band on avoinna kaikille asiasta kiinnostuneille ja nyt mukana on niin vanhaa kaartia kuin nuorempiakin soittajia.
Musiikillisen rungon muodostavat ohjelmistossa keikoilla hyviksi koetellut evergreenit, mutta rajoja laajennellaan hissukseen myös nykyaikaisempaan sekä harmonioiltaan vaativampaan suuntaan. Laulusolistiksi on löytynyt Satu Hammar.
Tikku kourassa
Muste musiikkipedagogin papereissa ei ehtinyt kuivua, kun Kaijanen jo löysi itsensä tekemästä unelmahommaansa: "Musiikin tekeminen on aina ollut haaveeni, kapellimestarina oleminen unelmani ja tässä sitä nyt ollaan. Työ tekijäänsä opettaa", hän hymyilee leveästi.
Kapellimestarin hommat ovat sujuneet Kaijaselta kohtuullisen luonnollisesti, kuten hän itse toteaa. Työmäärä on kova, mutta mies ei valita: "Työn tekeminen on aina työlästä, siihen on vain totuttava."
Mukavaksi homman tekee se, että soittajat luottavat vetäjäänsä ja haluavat tehdä yhteistyötä. Se palkitsee.Big bandin johtaminen kiinnostaa Kaijasta myös siksi, että hän tunnustautuu analyyttiseksi luonteeksi. Kun seisoo keskellä sovituksia, soittajia ja musiikillisia mahdollisuuksia, tuntee olevansa aarreaitassa.
Tärkeintä on kuitenkin ihminen soittimen takana.
"Haluaisin, että tässä hommassa voisi tukea mahdollisimman monenlaisia oppijoita. Koulumaailmassa puhutaan paljon siitä, miten pitäisi löytyä enemmän sijaa erilaisille oppijoille. Samaa toivon myös musiikkipedagogiikan puolelle. Pitäisi kyetä tukemaan mahdollisimman monenlaisia reittejä. Musiikissa voi montaa kautta mennä eteenpäin ja kehittyä paremmaksi."
Hyvät harrastajat
Kaijanen on pohtinut ammattilaisuuden ja harrastajamusiikin eroja. Usein harrastajia verrataan ammattilaisiin, ja se harmittaa Kaijasta. Hän toteaa, että ammattilaisten kanssa tehdään mitä halutaan ja harrastajine kanssa mitä pystytään, mutta kyse ei ole niinkään paremmuudesta.
"Tietysti on olemassa tämä soitannan taso, mutta se ei ole tärkeintä. Amatööriorkesterissa tärkeää on yhteishenki. Näissä hommissa ei kannata viilata pilkkua. Mielestäni ollaan pitkällä, kun me pystytään antamaan kuulijoille elämyksiä tavallisten harrastajasoittajien kautta. Semmoinen musiikki on hyvällä sydämellä ja hyvällä hengellä tehtyä."
Kaijanen painottaa sitä, kuinka harrastaja joutuu päivätyönsä ohessa panostamaan paljon soittamiseen. Siinä joutuu tekemään valintoja suhteellisesti jopa enemmän kuin ammattimuusikko. Siksi onkin tärkeää, että yhdessä soittaminen tuntuu hyvältä ja kaikkia palkitsevalta.
Toimintaa vakan alla
Oulu on aktiivinen musiikkikaupunki, mutta Kaijasen mielestä se ei helposti näy tai kuulu. Kun ajatellaan esimerkiksi puhallinmusiikkia, löytyy kaupungista paljon ja monenlaista: Konservatorion ja seurakunnan orkesterit, Sotilassoittokunta, Teekkaritorvet ja Työväen soittokunta - noin päällimmäisiä mainiten.
Kaijanen uskoo, että big bandilla on paikkansa tässä kaupungissa. Yleisemminkin paikalliskulttuuria pitäisi nostaa enemmän esille. "Pitää luottaa osaamiseen ja arvostaa ihmisten halukkuutta toimia."
Miksi sitten niin paljon toimintaa on näkymättömissä ja kuulumattomissa?
Kaijanen toteaa, että osasyy on varmasti siinä, että puuhamiehiä on liian vähän. Toiveita kyllä riittää, mutta tekijöistä on aina pulaa.
"Ei se ihan niin käy, että päätetään panna bändi pystyyn ja painutaan keikalle. Paljon tämä perustuu talkootyöhön. Aika ja jaksaminen tässä tulee vastaan. Ja tietysti myös raha. Esimerkiksi Setlementti-opiston taustatuki ja erityisesti rehtori Jouko Tapperin rohkaisu toiminnan jatkamiseen oli meille ensiarvoisen tärkeää. Nykyään toimimmekin Setlementti-opiston opintopiirinä ja olemme myös harkinneet keikkailevamme Setlementti Oulu Big Bandin nimellä", Kaijanen kertoo.
Big band on elossa jälleen ja Kaijasella on selvä näkemys lähiajan tavoitteista: "Nyt hiotaan tasapainoiset setit kuntoon ja sitten mennään keikoille, mutta sopivasti sitäkin. Homman pitää tuntua mukavalta."