Balttien vauhti on ollut huima. Viro, Latvia ja Liettua kypsyivät kymmenessä vuodessa nollapisteestä vahvan sotilasliiton jäseniksi. Ellei mitään yllättävää tapahdu, hyväksytään kolme eteläistä naapuriamme Prahan huippukokouksessa 21.-22. marraskuuta Naton jäseniksi.
Päätös kolmen Baltian maan ja neljän muun mukaanottamisesta on mitä suurimmassa määrin poliittinen, mutta Nato asettaa tiettyjä vaatimuksia myös uusien jäsenten sotilaallisista valmiuksista. Tarkoitus on, että uusi jäsenmaa olisi myös "turvallisuuden tuottaja" eikä vain "turvallisuuden kuluttaja". Eli tulokkaan pitäisi pystyä antamaan jokin panos koko sotilasliiton puolustuskyvylle.
Neuvostoliiton hajottua kymmenen vuotta sitten baltit saivat itsenäisyytensä, mutta ne joutuivat lähtemään liikkeelle ilman minkäänlaisia asevoimia.
Tilanne oli tyystin toinen esimerkiksi Puolalla tai Unkarilla, joilla oli jäljellä Varsovan liiton ajoilta koko joukko asearsenaalia tankeista ja lentokoneista alkaen.
Ruotsista
suurlahjoituksia
Erityisen avokätisesti baltteja on avustanut Ruotsi, joka on muun muassa lahjoittanut kullekin balttimaalle jalkaväkiprikaatin koko kaluston ajoneuvoista ja kranaatinheittimistä aina alusvaatteisiin saakka. Tavara on peräisin Ruotsin lakkeutettavista varuskunnista.
Yhdysvallat on lahjoittanut Baltian maiden armeijoille kymmeniätuhansia automaattikiväärejä, Saksa konekiväärejä ja panssaroituja ajoneuvoja. Viron, Latvian ja Liettuan merivoimat ovat saaneet aluksia Saksasta, Tanskasta, Norjasta ja Suomesta.
Suomi on tukenut ennen muuta Viron armeijan varustamista. Viro on saanut Suomelta muun muassa kenttätykkejä.
"Vuodepaikkoja"
liian vähän
Viimeiset vuodet Suomenlahden etelärannan maat ovat olleet valikoivampia. Vain sellaiset aselastit on purettu, joista on tiedetty, että ne ovat yhteensopivia Nato-standardien kanssa. Varastotilaa on vähän eikä tavaraa ole otettu hyllyille ruostumaan.
Neuvostoajan peruja on vielä muun muassa tutkakalusto ja leegio panssaroituja ajoneuvoja.
Baltian maiden puolustusvoimien suurin puute on, ettei niillä ole tarpeeksi koulutettuja reservejä tositilanteita varten. Näin sanoo Suomen Tallinnan-suurlähetystön sotilasasiamies, everstiluutnantti Marko Ekström.
Reservien puute johtuu kouluttajien ja koulutuspaikkojen vähyydestä. Kun kasarmeilla ei ole tarpeeksi kouluttajia, aseita ja muuta materiaalia - sotilasslangilla "vuodepaikkoja" - tulee vain 20 prosenttia asevelvollisuusikäluokasta armeijan harmaisiin. Vuosittainen sisäänotto on 3 000:n ja 5 000:n välillä balttimaata kohti. Varusmiespalvelun pituus on normaalitapauksessa yksi vuosi.
Nykyisillä määrärahoilla varusmiesten sisäänottoa ei pystytä lisämään.
Balttivarusmiesten kertausharjoitukset ovat vasta alkamassa. Virossa pidettiin viime vuonna ja Liettuassa tänä vuonna yksi suuri kertausharjoitus, Latviassa on ollut joitakin pienempiä. Kertausharjoitusten mallia on otettu Suomesta.
Nato on tehnyt kaikille hakijamaille maakohtaisen sopeuttamissuunnitelman, jonka toteutumista se seuraa tarkasti. Edistymisestä ei kuitenkaan anneta tietoja ulkopuolisille.
Eräs keskeinen Naton vaatimus on englannin kielen hallitseminen. Everstiluutnantti Ekström arvioi, että päällystön osalta Naton virallinen käyttökieli on hallinnassa, mutta alemmilla portailla englannin taidot ovat huomattavasti vaatimattomammat.
Oppimisinto on kuitenkin kova ja työnteon motivaatio Viron, Latvian ja Liettuan armeijoissa kautta linjan korkea, Ekström sanoo.
Nato suositumpi
kuin EU
Mitään ehdottomia jäsenyysvaatimuksia ei Natolle ole, mutta tietyt kriteerit ovat muita tärkeämmät. Eräs sellainen on puolustusmenoihin uhrattava rahamäärä. Nato haluaa, että se olis vähintään kaksi prosenttia bruttiokansantuotteesta. Viro ja Liettua selvittävät riman tänä vuonna, Latvia ensi vuonna.
Poliittista tahtoa nostaa sotilasmenojen osuus kahta prosenttia korkeammaksi ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Viron 130 miljoonan euron puolustusbudjetti on köyhän maan maksukyvyn äärirajoilla.
Nato ei myöskään halua ottaa jäsenekseen maata, jonka väestö haraa liittymistä vastaan. Kaikissa kolmessa balttimaassa Nato-jäsenyyden kannatus on yli 60 prosenttia. EU:n kannatus on tätä alempi ja ero Nato-lukuihin on ollut kasvamaan päin.
Kansanäänestystä ei Natoon liittymisestä Baltian maissa järjestetä, vaan liittymissopimus ratifioidaan kunkin maan parlamentissa. Niissä ei ole merkittäviä jäsenyyttä vastustavia ryhmiä.