Puolan ilmavoimat alkaa vuodenvaihteen jälkeen valvoa Baltian maiden ilmatilaa. Puolalaiset sijoittavat muutamia venäläisvalmisteisia MiG29-hävittäjiään liettualaiseen Zokniain sotilastukikohtaan, joka on ollut vuoron perään eri Nato-maista tulleiden ilmavalvojien käytössä.
Puolan jälkeen tehtävä siirtyy ensi keväänä Nato-maa Turkille, vaikka turkkilaisten lentely Baltian yllä tuntuukin kieltämättä aika oudolta.
Valvontajärjestelmä johtuu siitä, että sotilasliittoon äskettäin liittyneillä balteilla ei ole omaa kalustoa. He haluavat kuitenkin jonkinlaisen, enemmän tai vähemmän symbolisen suojan Venäjän etupiiriajattelua vastaan.
Tilanteessa on huomiota herättävää, että Puolan puolustusministeriön mukaan venäläiset sotilaskoneet loukkaavat yhä säännöllisesti Viron, Latvian ja Liettuan ilmatilaa. Puolalaislähteen mukaan on odotettavissa, että venäläiset tulevat testaamaan myös puolalaislentäjien ammattitaitoa ja reaktionopeutta.
Kuulostaa hivenen omituiselta. Eikös Venäjän ja Naton yhteistyön pitäisi kulkea kuin juna? Onko Baltian ilmatila poikkeus yleisestä linjasta?
Naton ja Varsovan liiton koneiden kissa ja hiiri -leikki oli kylmän sodan aikana jokapäiväistä rutiinia. Siihen verrattuna nykyinen tilanne Baltian yllä on leppoisaa kisailua.
Ei olisi kuitenkaan ihme, jos hävittäjien ohjaamoista näytettäisiin silloin tällöin toiselle osapuolelle keskisormea. Todistajien puuttuessa tuntuu erityisen mahdolliselta, että venäläispilotti näyttää noin symbolisesti merkkiä balteille muttei niinkään Natolle.
Vuodenvaihteen jälkeen olisi erityisen kiinnostavaa päästä seuraamaan sivusta, kun puolalaiset ja venäläiset kohtaavat Baltian taivaalla. Maiden suhteet eivät ole hyvät. Omituinen kuriositeetti on lisäksi, että osapuolet lentävät samalla kalustolla (MiG29).
Siviilien on joskus vaikea käsittää sotilaallista logiikkaa. Sen mukaan on täysin tavanomaista ja normaalia, että ilmavalvonnan toimivuutta ja valveillaoloa käydään aika ajoin testaamassa. Tullaan lähelle hyväksyttyjen rajojen sisällä.
Ilmatilan loukkausten määrästä ei ole annettu tietoja julki. Pitäisi kuitenkin olla lentäjien pään sisällä tietääkseen, ovatko loukkaukset tahallisia vai tahattomia.
Miten tietoista on puolitietoinen huolimattomuus? Miten paljon on mukana suurvallan sovinismia ja lentäjien patrioottista piittaamattomuutta pienistä naapureista?
On joka tapauksessa ilmeistä, että puuhassa - sama pätee tietysti Naton läsnäoloon Baltiassa - pilkottaa poliittinen motiivi. Hävittäjät lähettävät signaaleja, mutta tekevät sen niin, ettei varsinaista kahnausta pääse syntymään. Ja jos joskus vähän syntyykin, siitä ei pidetä meteliä julkisuudessa. Yritetään ymmärtää.
Kun venäläinen kuljetus- tai muu kone piipahtaa Baltian ilmatilassa, niin kyse on ehkä mieluummin Venäjän ja Baltian kuin Venäjän ja Naton suhteista. Siinä lienee Venäjän silmissä pieni ero.
Nato on tukkinut itsensä Baltiassa Pietarin naapuriin, ja eristettyyn Kaliningradiin pitää lentää Suomenlahden ahdasta reittiä. Entisen isännän tottumus voi olla toinen luonto.
Baltian Nato-jäsenyys teki venäläiselle mentaliteetille kipeää ja on strategisesti hankalaa. Muutaman vuoden kuluttua Nato saattaa raottaa oveaan jopa Ukrainalle.
Venäjällä on sitä paitsi ongelmia pitkin rajojaan. Keski-Aasiassa on käynnissä jännittävä kilpailu amerikkalaisten kanssa. Kaukasuksella Georgia on erityinen kipupiste. Ukrainan kanssa kiristellään hampaita. Ja entiseen itäblokkiin kuuluneet nykyiset EU-maat harjoittavat ehkä hieman kärkästä Venäjän-politiikkaa.