Harjoitusajat ja lisätietoja:
www.northernlights.fi/live/Naiset
Kesällä 2008 naiset pelaavat amerikkalaista jalkapalloa ensimmäistä kertaa SM-mitaleista varusteet päällä ja täydellä kontaktilla. Sarja alkaa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja huipentuu loppuotteluun 16.8.
Ai pakollisena varusteena ovat hammassuojat?
Mihin ihmeeseen olen suostumassa, mietin. Olen lupautunut kokeilemaan amerikkalaista jalkapalloa eli tuttavallisemmin jenkkifutista oululaisen, SM-tasolla pelaavan Northern Lightsin naisten joukkueessa.
Tämä on huhujen mukaan yksi helpoimmista tavoista päästä SM-tason pelaajaksi, sillä naisten jenkkifutiksen harrastajia on melko vähän. Epäilen mahdollisuuksieni olevan silti olemattomat, mutta oppaaksi lupautunut Tiina Hirvelä vakuuttaa, että innostuneisuus ja sitoutuneisuus ovat tärkeimmät joukkueeseen pyrkijän ominaisuudet.
"Kaikki muu kehittyy harrastuksen myötä, kunhan mukaan lähtee avoimin mielin. Kaikki aikanaan - tässä lajissa voi pärjätä, vaikka ei olisikaan huippukunnossa", Hirvelä rauhoittelee.
Kysyn luuleeko hän, että palaan treeneistä ehjin nahoin.
"Mustelmia tulee varmasti, mutta siihen tottuu. Kun tekniikan oppii, niin niitä tulee vähemmän."
Teini-ikäisenä harrastin jääkiekkoa, mutta pelkään, että siitä ei ole nyt apua. Vaan eihän sitä tiedä, millainen luonnonlahjakkuus olen. Ainakin massaa on kertynyt vuosien varrella. Jospa se korvaisi puuttuvan kunnon?
"Kentällä on tilaa monenlaisille pelaajille, joilla on erilaisia tehtäviä", Hirvelä lisää.
Viime hetkellä iskee sitten naisten ikuisuuskysymys: mitä mä laitan päälle?
Hirvelä kertoo, että normaalit liikuntavaatteet riittävät alkuun. Pitkähihainen paita olisi hyvä, jotta suojukset eivät hankaa. Lisäksi tarvitaan lenkkarit ja pitkät housut.
Osa 1: Down!
Kun pääsen Castrénin kentälle, on Tiina jo vastassa. Muu porukka alkaa pikkuhiljaa valua varusteineen paikalle, ja pääsemme sovittelemaan niitä myös minun ylleni. Toisin sanoen naiset pukevat minua kuin pikkulasta.
Ensiksi kokeillaan kypärää. Sen pitää olla napakka, jotta se suojaa päätä oikein. Sitten laitetaan harttarit, jotka tekevät olkapäistä uskomattoman muhkeat. Tuntuu hassulta, mutta myöhemmin tulen huomaamaan, että näissä suojissa jokainen sentti on tarpeen.
Sitten vielä housut ja hammassuojat, ja tyttö on valmis kentälle. Jänskättää, mutta muiden hyvä henki tarttuu.
Aluksi hölkätään muutama kerta kenttää ympäri lämmittelyksi. Kuntoa voisi kyllä kohottaa. Vierustoveri naurahtaa, että tämähän on vasta alkulämmittelyä.
Seuraavaksi venytellään kaikki tarpeellinen - jalat, selkä, kyljet, pakarat ja jopa ranteet. Täällä neidit eivät hienostele. Takamus painetaan vasten sateesta märkää kenttää ilman mutinoita, jotta oleellinen saadaan tehtyä.
Osa 2: Set!
Kun alkuverryttelyt on tehty, alkaa varsinainen rytinä. Apua, ne hakkaavat rivissä olkapäitään yhteen niin, että kolina vain kuuluu! Pyydän pariani olemaan minulle hellä, mutta pian huomaan, että suojat toimivat hyvin ja runttaus ei satu. Antaa siis mennä vaan.
Seuraavaksi vuorossa on pallon kiinniottoa. Tietty askelmäärä eteenpäin, tiukka käännös, ja sieltähän pallo jo tuleekin kohti. Vahingossa saan sen jopa muutaman kerran kiinni.
Taklausharjoitukset nostavat kylmän
hien pintaan. Jokainen ottaa vuorotellen koko lauman naisia vastaan ja rynnii eteenpäin toisten juostessa rytinällä päälle. Huh! Taitavat ottaa aika leppoisasti, kun pysyn jopa pystyssä.
Kun paria pitää taklata ilmaan, alkaa sisäinen ballerinani pyrkiä esiin. Herätän varmasti hilpeyttä nostellessani jalkojani ja ponkaistessani hyppyyn aina kun jalat pitäisi pitää maassa.
Kunnioitus herää siinä vaiheessa, kun parini on taklannut minut kymmeniä kertoja ilmaan tuosta noin vain. Hurjaa, tuon haluaisin vielä oppia.
Osa 3: Hut!
Lopuksi treenaamme erilaisia pelikuvioita. Tehtävänäni on juosta laidalla milloin eteenpäin, milloin tehdä tietyssä kohtaa juoksua koukkaus, koettaa pitää vastapelaaja erossa omistani ja joskus jopa ottaa palloa kiinni.
Kerran saan yllättävän näppärän kopin, kun pallo heitetään minulle. Harmi vain, että siitä riemastuneena en muistanut jatkaa peliä.
Aina kuvion jälkeen käymme pelikirjasta seuraavaa hyökkäystä läpi niin sanotussa huddlessa eli aloituskokouksessa. Oma paikka on jo muutaman kerran jälkeen helppo järkeillä.
Mitään prinsessoja paikalla ei totisesti ole. Turhasta ei valiteta. Katselen ihmeissäni, kun eräs pelaajista juoksee sääret verillä eikä näytä edes huomaavan ruhjeitaan. Näillä naisilla on asennetta!
Osa 3: Touchdown!
Hammassuojien kanssa puhuminen on taitolaji. Itseltäni se ei kovin kummoisesti onnistu, joten tyydyn ynähtelemään muille. Pitävät varmaan vähäjärkisenä. En ymmärrä, miten toiset pystyvät muodostamaan lauseita ne kapineet suussaan. Ehkä siihenkin tottuu.
Vaikka olenkin täysin hukassa kaikkien termien ja temppujen kanssa, niin valmentaja Matti Haaralan ja muiden pelaajien tuella pysyn perässä. Asiat selitetään suomeksi, kun pyytää, ja kuviot näytetään niin monta kertaa, että ainakin teoriassa voi ymmärtää, mitä pitäisi tehdä. Käytäntö onkin sitten asia erikseen.
Sen tiedän, että pää pitää pitää aina pystyssä ja tukipiste alhaalla. Eikä taklaus ole mikään hyppy.
Hirvelän mielestä toivoa kuitenkin on.
"Kaikkihan aloittavat ihan alusta. Kun laji on uusi, niin silloin ei vielä oikein luoteta varusteisiin ja arkaillaan kontaktia. Pikkuhiljaa eteenpäin, siitä se lähtee."
Muistoksi treeneistä saan ikiomat hammassuojat, muutaman mustelman, ruhjeen kyynärpäähän ja kaikesta huolimatta onnellisen ja raukean olon. Aamulla lihakset ovat aika autuaasti jumissa, mutta ainakin tuntee tehneensä jotain.
En kykene edes muistamaan, milloin viimeksi olisi ollut näin kova hiki. Otsahiukseni ovat treenien jäljiltä pelkkiä vetisiä naruja ja ponnari tunnistamaton märkä mytty.
Vesipulloni ei ole kypäräystävällinen. Lyhyillä juomatauoilla joudun kallistamaan päätä taaksepäin ja tähtäämään vettä suuhun matkan päästä. Arvaahan sen, että arvokkaat vesipisarat ovat ihan jossain muualla kuin suussa. Tähän hommaan tarvitaan pillillinen pullo.
Ei uskoisi, että kukaan enää tämän näytöksen jälkeen ehdottaisi uusintakierrosta, mutta niin vain lähtiessä huikataan, että tule vain uudelleenkin.