Katseet ovat taas kääntyneet Balkanille. Moni iso Euroopan vakaudelle tärkeä ratkaisu on alueella käsillä. Jälleen kerran paljon on kiinni Serbian johdon linjauksista.
Osa entisestä Jugoslaviasta on jälleen Euroopan huomion keskipisteessä. 1990-luvun järkyttävät sodat loppuivat, mutta niiden perintö on yhä purkamatta. Juuri se työ on nyt meneillään, monin eri tavoin.
Tärkeä rooli tässä on kahdella suomalaisella, Kosovon sovittelijalla Martti Ahtisaarella ja EU:n laajentumiskomissaarilla Olli Rehnillä. Ratkaisujen lopulliset avaimet eivät kuitenkaan ole heidän, vaan alueen itsensä käsissä.
Jos kaikki menee hyvin, koko Länsi-Balkanin alue voi lähivuosina toden teolla ryhtyä lähestymään muuta Eurooppaa. Alueen kaikille maille on annettu lupaus EU-jäsenyyden mahdollisuudesta. Kroatia, Makedonia ja Albania etenevätkin tähän suuntaan omien aikataulujensa mukaisesti. Silti Länsi-Balkanin vakaus ja tulevaisuus on jälleen kerran ennen muuta kiinni siitä, mitä Serbiassa tapahtuu.
Serbia ei ole kyennyt tekemään kunnolla tilintekoa menneisyytensä kanssa, ja nyt se on jälleen historiallisten tapahtumien edessä. Belgradin ote on kirpoamassa sekä Montenegrosta että Kosovosta, ja samaan aikaan sitä vaaditaan luovuttamaan piileskelevät sotarikolliset.
Jos Serbia selvittää nämä isot karikot vastuullisesti, sille on palkintona vihdoinkin tarjolla asema normaalina eurooppalaisena valtiona. Lähitulevaisuuden kysymysmerkit ovat kuitenkin suuria.
EU:n komissio ja ulkoministerit ovat koko ajan koventaneet äänenpainojaan sotarikollisten luovuttamisessa. Uhkavaatimus on esitetty niin Serbialle kuin Bosnia-Hertzegovinalle: lähentymisneuvottelut unionin kanssa eivät etene, elleivät ne tee täyttä yhteistyötä kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa. Tämä tarkoittaa ennen muuta Ratko Mladicin ja Radovan Karadzicin luovuttamista. Mladicin uskotaan piileskelevän Serbiassa, Karadzicin Bosnian serbialueella.
Komissaari Olli Rehn on ollut asiassa tiukkana kuten kuuluukin. Sotarikollisten mahdollinen suojelu on iso periaatteellinen asia, eikä tässä ole kyse mistään pikkutekijästä: Mladicia pidetään vastuullisena useiden tuhansien Bosnian muslimien joukkomurhasta Srebrenicassa 1995. On syytä olettaa, että Serbian johdolla olisi vuosien mittaan hyvin ollut keinot saada armeijan entinen esikuntapäällikkö kiinni. Bosnian tilanne on mutkikkaampi, sillä sieltä puuttuu toimiva keskusvalta.
Jos Mladicin piileskely jatkuu, se ei kerro hyvää Serbian hallituksen otteesta maastaan.
Mutta Serbian edessä on sopeutuminen myös muihin muutoksiin. Liittotasavallan toinen osa Montenegro aikoo äänestää itsenäisyydestään toukokuussa. Belgradilta edellytetään tuloksen kunnioittamista, vaikka se tietäisi liittovaltion hajoamista.
Montenegron henkinen merkitys Serbialle ei silti ole läheskään yhtä suuri kuin Kosovon, jonka asemaa koskevat neuvottelut ovat alkaneet Ahtisaaren johdolla. Ahtisaari aloitti tyypilliseen tapaansa matalalla profiililla käytännön asioista eikä vaatinut mitään suuria linjauksia heti ensi istunnossa. Serbian historiallinen maakunta Kosovo on tosiasiassa jo itsenäinen alue, ja on vaikea nähdä, että Kosovo palaisi Serbian yhteyteen.
Nämä isot jännitteet on mahdollista purkaa rauhanomaisesti ja hyvässä järjestyksessä. Mutta se vaatii vahvaa malttia alueella, jossa vielä kymmenen vuotta sitten oli sota. Jos lopputulos on onnistunut, se on samalla iso sulka sekä Ahtisaaren että Rehnin hattuun.