Yhdysvaltain väliaikaishallinnolla riittää erotuomarin ja sovittelijan töitä erilaisten uskonnollisten, etnisten ja poliittisten ryhmien vaatiessa itselleen osuutta vallasta Saddamin jälkeisessä Irakissa. Osin valtapyyteet ovat paikallisia tai alueellisia, osin koko Irakia koskevia.
Merkittävää osaa vallasta vaativat itselleen 60 prosenttia kansasta muodostavat shiiamuslimit, joita sorrettiin Saddamin aikana. Shiiat eivät ole amerikkalaisille ongelmaton kumppani: monet heistä vaativat amerikkalaisten pikaista vetäytymistä ja kannattavat iranilaismallisen islamilaisen valtion perustamista.
Shiiaryhmillä on myös keskinäisiä erimielisyyksiä. Vanhempien uskonjohtajien oheen on nousemassa, nuorempi ja radikaalimpi johtajasukupolvi.
Toisaalta shiiajohtajat näyttävät saaneet jonkinlaista järjestystä aikaiseksi valvomilleen alueilla. Shiiaryhmistä tärkein lienee Irakin islamilaisen vallankumouksen korkein neuvosto (Sciri), joka toimii Iranissa maanpaossa. Sen painoarvoa lisää se, että sillä on arviolta 10 000 miehestä koostuva aseellinen siipi.
Monet maalliset oppositioryhmät ja -poliitikot palaavat Irakiin maanpaosta. Lännen tuen varassa toimineina heillä on vaikeuksia saada tarvittavaa tukea asemallaan kansalaisten keskuudessa. Tärkein ryhmistä on edellisen sodan jälkeen perustettu Irakin kansalliskongressi INC, jotka johtaa kiistelty Ahmed Chalabi.
Oma lukunsa ovat kurdit, jotka ovat saaneet olla suhteellisen rauhassa Yhdysvaltain ja Britannian hävittäjäkoneiden valvomassa Irakin pohjoisosassa jo yli kymmenen vuotta. He halunnevat säilyttää asemiaan siinä määrin kuin on mahdollista esimerkiksi Irakin liittovaltion osana.
Kurdien aseman vahvistumisesta ei olla niinkään huolestuneita Bagdadissa vaan rajan pohjoispuolella Turkissa, missä pelätään omien kurdien itsenäisyyspyrkimyksiä. Kurdien kaksi pääryhmää, PUK ja KDP, ovat myös olleet riidoissa keskenään.
Saddamin kukistuminen on merkinnyt samalla myös baath-puolueen tarun loppua, mutta puolueen jäseniä ei voida täysin sulkea uuden hallintorakenteen ulkopuolelle - jo siksi, että kaikkien poliisien täytyi olla puolueen jäseniä. Monissa kaupungeissa puolueen keski- tai alatason jäseniä onkin rekrytoitu mukaan uutta hallintoa järjestettäessä.